Angles valmis!

Langanpäätkin päätelty, niitä meinaan riitti, peittoon kun kului yhteensä melkein 16 vyyhtiä Cascade 220 -lankaa...

Parempia kuvia joskus parin viikon päästä. Nyt vain pikaisia kännyräpsyjä.

Viimeistelin peiton laittamalla sen pesukoneeseen huuhteluohjelmalle 600 kierroksen linkouksella. Sitten levitin sen lattialle kuivumaan. Koko on noin 120 x 200 cm. Vähän tuli isompi kun suunnittelin.

Onneksi sattui viileä kesä, muuten olisi ihan varmasti jäänyt kesken tämä projekti. Nyt ei ollut juurikaan ongelmaa istua sohvalla villakasan alla.

Lisää blogausta tästä tuonnempana.

Angles etenee

Edellisessä postauksessa mainittu torkkupeitto on jo edennyt aika kivasti. Tässä tämänhetkinen tilanne:

Toiseksi viimeistä kolmiota neulon tällä hetkellä. Nämä kaksi viimeistä kolmiota ovat ne suurimmat, alkaa jo olla aika paljon silmukoita puikolla.

Tuon ensimmäisen ja toisen kolmion välinen "sauma" kupruilee vähän. Tarkistin ohjeen monta kertaa ja kyllä minä olen ihan oikein neulonut. Purkamiseen ei nyt oikein olisi aikaa, kun DL-neuleesta on kyse. Ajattelin siis ottaa riskin ja luottaa pingotukseen, saas nähdä kuin käy.

Tällä hetkellä onneksi tulee kiinnostavaa katsottavaa telkkarista (tai siis Eurosportplayerista), kun Tour de France on meneillään. Maantiepyöräily on just sopivaa viihdykettä neulomisen ohelle, siinä kun tapahtuu suht harvakseltaan mitään. Ja kun tapahtuu, niin se näytetään hidastuksena monta kertaa. Kuten se iso kasa kolmannella etapilla, se näytettiin hidastuksena ainakin 18 kertaa. Ekan hidastuksen jälkeen en vaan enää pystynyt katsomaan. Varmasti sattui.

Olen kuullut jupinaa Suomen kesästä tänä vuonna, kuulemma liian viileää ollut. No, kyllä tuollainen torkkupeittomytty sylissä ainakin on ihan hyvin pärjäillyt!

Grey with a hint of turquoise

Unicorn Parallelogramsista tuli tosi kiva ja mieluinen. Sopii monen mun vaatteen kanssa, koska tässä on jämiä ainakin kolmesta paidasta ja yhdestä luultavasti tulevasta paidasta. Kätevää muuten käyttää jämät jo etukäteen, eikö?

Ohje: Unicorn Parallelograms
Puikot: 2,5 mm; virkkuukoukku muistaakseni 3 mm
Langat: yhteensä 281 g, 1007 m
Adriafil Genziana, väri 83 tumma harmaa, 46 g
Handmaiden Casbah, väri Smoke, 51 g
Louhittaren luolan Väiski, väri Lyijy, 37 g
Madelinetosh Tosh Merino Light, väri tern, 32 g
Yarngrimoire BFL twist, väri Ruma ankanpoikanen, 19 g
Yarngrimoire BFL twist, väri Rusalkai, 79 g
Yarngrimoire merino twist, väri Shades of Grey 6, 17 g

 Huivista tuli tosi pitkä:

 Reunaan olisi pitänyt virkata kaksi kerrosta, mutta minulta loppui lanka kesken ekan kerroksen jälkeen ja jätin sen siihen. Ihan hyvin tuo toimii vain yhdelläkin kerroksella.

Sain tähän kaikkia kivoja jämiä kulutettua, tosi moni meni niin vähiin, että heitin viimeiset grammat roskiin.

Nyt puikoilla on ne Titityyltä ostetut vihreät Uncommon threadit + torkkupeitto jesarista. Lisäksi edelleen ne kahdet sukat, jotka ei vaan huvita. Torkkupeitossa on oikein dead line. Elokuussa, se on nimittäin menossa enolle synttärilahjaksi, shhhh.

Ainiin, sain Kapankin valmiiksi. Siitä tuli sellainen kauluripituinen. Hermostuin, kun se pyöri keskeneräisenä nurkissa, niinpä neuloin siihen resorin ja päättelin. Siitä ei sen kummempaa sanottavaa kuin että ei ollu mun juttu se malli.

Niin, ja kiitos taas Ultimecialle kuvista!

Enchanted Mesa

Valmis! Kuvat saatiin otettua tämän kesän ensimmäisenä kunnolla lämpimänä päivänä. Vähän meinasi olla liikaa tuo paita siinä lämpötilassa.

Ohje: Enchanted Mesa
Langat: Yarngrimoiren BFL twist (100% villaa)
Ruma Ankanpoikanen, 180 g
Rusalkai, 110 g

Minulla oli lankaa kaksi vyyhtiä kumpaakin väriä. Harmaata meni 1,8 vyyhtiä ja turkoosia 1,1 vyyhtiä. Olin hankkinut langat raidallista mekkoa varten, mutta niistä tulikin nyt Mesa.

Raidoitin hihat niin, että värit vaihtuvat niissä samassa kohtaa kuin miehustassa. Vähän ehkä olisivat saaneet näköjään olla pidemmät, mutta ei voi mitään enää, loput langat on jo neulottu toiseen työhön.

Kauluksen reunasta jätin ohjeenmukaisen käänteen pois ja neuloin siihen muutaman kerroksen joustinta. Yleensä en tykkää käyttää poolokauluksia, koska ne ahdistaa, mutta nyt täytynee totutella. Onneksi tässä tuo kaulus on aika väljä ja löyhähköstä neuletiheydestä johtuen vielä hyvin joustavakin.

Vähän tässä paidassa on vinoa tunnelmaa ja pitihän se pikkasen hölmöillä kuvissa, onhan kyseessä sieni-sedän* ohje.

Kiitos kuvista Ultimecialle!

Tänään valmistui Unicorn Parallelograms. Siihen käytin tästä paidasta jääneet jämät. Se olikin suht nopeaa jämien käyttöä, yleensä ne hakevat paikkaansa pikkasen kauemmin. Nyt sattui sopivasti värit natsaamaan. Niin, ja tulipahan neulottua kaksi Stephenin ohjetta peräjälkeen.

Mitäs sitten neuloisi...


*Stephen Westiä kutsutaan Ravelryssä leikkimielisesti tällä nimellä, koska aika monet hänen ohjeensa ovat vähän erikoisempia.

Vihdoinkin valmista! (vaan ei vielä kuvattua...)

Perjantaina illalla ehdin pitkästä aikaa istua sohvalla muutaman tunnin ja neuloa. Rutistin siinä Mesan valmiiksi Päättelin langanpäätkin, katsokaa vaikka:

Viimeistelykin on jo tehty, kun Mesa kävi saunomassa pitkän kaavan mukaan. Pikaisella sovituksella siitä vaikuttaisi tulleen kiva paita. Tykkään, kun se on vähän tuollainen erikoinen. Kuvaussessio yritetään saada pidettyä mahdollisimman pian.

Mesan valmistuttua aloitin heti seuraavan työn; Stephen Westin Unicorn Parallelogramsin. Tämä on tavallaan jämätyö, kun vain tuo Genziana ja Casbah ovat "kokonaisia" keriä. 

Koska sattumanvaraisuus ei ole minun juttuni, laskin tarkkaan kuinka monta raitaa mistäkin langasta saan. Jaottelin langat neljään eri väriryhmään; turkoosi, vaalea harmaa, keskiharmaa ja tumma harmaa. Sitten värittelin tulevan huivini. Kuten kuvasta näkee, tuossa olisi vielä tilaa toisellekin suunnitelmalle, vaan tykästyin tuohon ensimmäiseen niin, että ei tarvinnut toista tehdä. Kuvassa näkyy myös reunusvärimietintää, mutta se oikeasti valikoituu vasta sitten, kun huivi on muuten valmis. En nimittäin ole ihan varma mitä lankaa jää tarpeeksi jäljelle...

Niin, ja ostinhan mä taas lankaakin. Villihelmessä järjestettiin tällä viikolla Kässäilypäivä, jossa oli mukana myös Titityy. Titityyltä en vaan voinut lähteä hankkimatta näitä ihanuuksia:

Niistä tulee isona huivi. Minulle.

Villihelmen puolelta hankin kahdet korvikset, jotka ovat tällä hetkellä vain tekemistä vaille valmiit. Täytyykin siis kaivaa helmityökalut pitkästä aikaa esille.

Mutta nyt sohva ja neule kutsuvat. Neljäs raita Sienisedän huivista on jo menossa, enää 16 jäljellä! Ihanaa, aivotonta ainaoikein-neulosta. Niin rentouttavaa.

Kuiva kausi jatkuu...

Jo noin kuukausi sitten valittelin neuloosin olevan kadoksissa. Tilanne on Mesan alkuinspiraation jälkeen säilynyt aikalailla samana. En ole ehtinyt / jaksanut / viitsinyt neuloa. Vapaa-aika on mennyt niin vahvasti toisen harrastuksen parissa, että tämä on jäänyt nyt paitsioon.

Mesa edistyy, enää puuttuu toinen hiha. Jaksaa, jaksaa!

Vaikken ole juurikaan neulonut toukokuun aikana, niin lankaa olen kuitenkin ostanut. En mä siis tätä harrastusta lopettaa meinaa!

Wollmeisen Purea kaverin varastoista ja Lang Yarnsin Novenaa Eiran lankojen toukoalesta. Ei mitään selkeää suunnitelmaa millekään näistä, mutta tykkään. Varsinkin tuo Novenan vihreä on tosi mehevän sävyinen, ihan metsä ja sammal.

 Niin, se vapaa-aika on siis mennyt pyöräilyn merkeissä. Treenejä ja kisoja ja loppuaika lepoa. Aika hyvin on vienyt mehut niin, ettei neulomaankaan ole jaksanut ruveta. Huhtikuun loppupuolelta kesäkuun alkuun on takana kymmenisen kisastarttia ja lukematon määrä treenejä. Aikaavieväähän se on, mutta kuitenkin niin kivaa.

Jostain syystä Suomessa suurin osa maantiekisoista järjestetään keväällä/alkukesästä. Omassa kisakalenterissani onkin enää muutama startti tälle kaudelle. Aikaa neulomisellekin löytyy siis loppukesällä varmasti enemmän.

 

 

 

 

 

Aamulenkillä vappupäivänä teillä oli hyvin tilaa.

Kuiva kausi

Noiden kolmen edellisen postauksen neuletöiden valmistuttua iski ummetus. Ihan totaalinen neuleummetus. Ei tehnyt mieli neuloa yhtään. Kesken olisi ollut sukat käsinkehrätystä ja Kappa kasmirista, mutta ei. Niinpä olin kaksi viikkoa neuolomatta silmukkaakaan. Se on harvinaista minulle.

Reilu viikko sitten viikonloppuna sain sovittaa ystäväni neulomaa paitaa ja innostuin, tällainen minullekin. Langatkin olivat valmiina. Viime viikko oli kuitenkin niin raskas, etten vaan pystynyt aloittamaan neulomista. Vain yhden vyyhdin sain kerittyä työviikon aikana...

Perjantaina vihdoin loin silmukat ja ryhdyin neulomaan. En edes tehnyt mallitilkkua, katsoin tiheyden edellisestä samalla langalla neulotusta työstä, arvioin kuinka paljon isommat puikot nyt tarvitsisin ja lähdin neulomaan. Rohkeaa, eikö?

Näistä langoista siis neulon sieni-sedän ohjeella Mesaa:

Vielä pitäisi kaivaa esille ne kesken jääneet ja miettiä niiden tulevaisuutta. Kappaa neuloessa tuli jotenkin sellainen olo, että se ei välttämättä ole sitten kuitenkaan minun vaatteeni/huivini. Jos jo neuloessa on vahvasti sellainen olo,  niin ehkä on parempi purkaa tai vaikka päätellä se nyt ja käyttää kaulurina, kuten ystäväni ehdotti. Kunhan saan aikaiseksi kaivaa sen pussukastaan, niin päätän. Nyt kuitenkin Mesaa putkeen, kun se kerran inspiroi!