lauantai 19. marraskuuta 2016

Friday again - uusi elämä


Viime kesänä neuloin tunnultaan ihanan kasmirpaidan. Valitettavasti väri ei ollut mieleeni ja paita rukka ei päässyt käyttöön lainkaan. Mietin pitkään sen värjäämistä, mutta en millään meinannut uskaltaa. Kun paita oli seissyt kaapissa käyttämättömänä yli vuoden, ajattelin että mitä väliä. Jos en ole tähän mennessä sitä käyttänyt, niin ei se ainakaan suuri menetys ole jos pilaan sen värjäämällä.






Kaivelin eräänä viikonloppuna värikattilan ja värit esille ja löin paidan uuniin. Uuniin siksi, koska induktioliedellä ei nuo minun värjäyskattilat toimi. Uunissa onnistuu myös ihan hyvin, kunhan säätää lämmön sopivaksi. Arvatkaa vaan, laitoinko mihinkään ylös, että minkälaiseksi se lämpö pitää säätää? Joo, enpä tietenkään laittanut.

Ensimmäisen värikylvyn ja kuivauksen jälkeen paita oli aika kamalan näköinen:






No, ei tässä enää enempää voi menettää - ajattelin. Ja laitoin paidan uudestaan kattilaan uuden värisatsin kanssa. Paidasta tuli parempi, mutta kyllä se edelleen on laikukas. Musta väri loppui kesken, muuten olisin kokeillut vielä kolmatta värjäyskertaa. Silti, laikukkuudestaan huolimatta luulen että paita pääsee useammin päälle kuin kaurapuuron värisenä pääsi.



"Lopullinen" värjäystulos.



Että sellainen kokeilu.



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lodicula


Keväällä hiipi mieleeni idea saumattomasti neulotusta ruudullisesta peitosta, jossa ei kavennella ruudun keskellä. Ajattelin, että onhan sen oltava mahdollista. No, ei kun kokeilemaan ja suunnittelemaan.



Ohje: Lodicula, oma
Langat: Lang Yarns Classico
10 kerää eli 500 g mustaa
4 kerää eli 200 g keskiharmaata
4 kerää eli 200 g vaaleaa harmaata
2 kerää eli 100 g tummaa harmaata



Olen neulonut jo kaksi peittoa Ullassa olevalla Kaaospeitto-ohjeella. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut sitä keskellä neliöitä kulkevaa kavennuskohtaa peittooni. Halusin peitosta pinnaltaan mahdollisimman minimalistisen. Tai sileän. Miten sen nyt voisi sanoa...





Pientä tenkkapomoimista tämän saumattomuuden kanssa kyllä tuli. Eikä ohjettakaan ollut kamalan helppo kirjoittaa selkeästi. Yritin kuitenkin ottaa hankalista kohdista mahdollisimman hyvät kuvat, jotta ohjeen seuraaminen olisi helpompaa.

Neliöiden kaksivärisyyden määräsivät langat ja niiden määrät. Halusin käyttää lankani mahdollisimman tarkasti loppuun. Ensin ajattelin neulovani neliöistä yksivärisiä, mutta en saanut värejä sommiteltua kivasti. Päätin jakaa neliöt kahtia. Niin mustaa lankaa riitti jokaisen neliön toiseksi puolikkaaksi ja toisten puolikkaiden sommittelu oli helpompaa. Yksi neliö = yksi kerä lankaa. Suunnittelin jälleen kerran lanka edellä, enkä halunnut jämiä. Ja onnistuin!






Niin, ohjehan siis löytyy uusimmasta Ullasta. Eikun neulomaan!

Tämä yksilö päätyi kastelahjaksi uudelle ihmiselle, on kuulemma ollut hyvä. Olen niin tyytyväinen kun neulelahjat osuu nappiin.



lauantai 12. marraskuuta 2016

Nyt tarvii jonkun aivottoman työn!


Kesken oli islantilaisvillatakki, kun kaipasin jotain aivotonta. Selasin lankavarastoa ja kaivelin sieltä loput Novenat. Tarkastelin muita vinoon neulomiani huiveja ja huomasin, että päätykolmioon menee noin 13% langasta.



Ohje: omasta päästä
Lanka: Lang Yarns Novena
Tumma harmaa 6 kerää eli 150 g
Vaalea harmaa 2 kerää eli 50 g



Minulla oli 6 kerää tummaa ja 2 kerää vaaleaa harmaata. Tumma siis pääväriksi ja vaalea raidoiksi. Laskin, että 1 kerä on noin 13% (8*0,13=1,04). Eli päätykolmioihin kuluisi 1 kerä kumpaankin päähän. Jää jäljelle 4 kerää tummaa ja 2 kerää vaaleaa. Eli raitojen suhteen pitäisi olla 2:1. Ihan noin kapeita raitoja en kuitenkaan halunnut tehdä, joten lähdin kertomaan. Päädyin suhteeseen 12:6. Siis 12 kerrosta tummalla ja 6 kerrosta vaalealla harmaalla. Ja näin saisin kaiken langan neulottua, eikä jää jämiä.






Pienen suunnittelukukkasen huomasin heti aluksi. Kun raidat ovat noin leveitä ja värien välinen tummuusero noin iso, ei toista väriä mielestäni voinut kuljettaa reunassa mukana. Pääteltäviä langanpäitä siis tuli 2 / joka ikinen raita. Huhhhuuuh, voin sanoa että oli pääteltävää!






Lopputuloksena on kiva ja hyvänkokoinen huivi. Jämiäkin jäi niin pienet nöttöset, että heitin ne roskiin. Jeeee!






Huivi oli mukanani Syksyn Kuitupitoisissa Kokoontumisajoissa viime viikonloppuna, jossa kuvasin sen. Siellä se tarttui ystävän mukaan. Hänen äitinsä oli kuulemma kaipaillut harmaata huivia. No sinne siis! Tärkeintä että huiville löytyy käyttäjä.


lauantai 5. marraskuuta 2016

Tupsu-Jussin testineulontaa


Syyskuussa ystävä kysäisi josko voisin pikaisesti testineuloa Jussi-teemaisen piposen. "No tottakai!" -huomasin suostuvani, eikä minulla edes ollut sopivaa lankaa mukana siellä kesälomareissussa. Onneksi Rovaniemeltä löytyi ihan sattumalta lankakauppa, josta hankin häthätää muutaman kerän Maijaa pipoa varten. Sain sitten ihan samana päivänä yöjunassa silmukat luotua.






Posottelin  tyytyväisenä pitkän pätkän resoria ja sitten sileää ja raitoja. Ja sitten. Hups. Mosaiikkineulontaa (onko tämä edes oikea termi sille)! En mä koskaan sellaista ollut neulonut. Kyllä siitä varmaan mainittiin ohjeessa, mutta en neulomaan ryhtyessänhi edes jotenkin tajunnut että se oli joku erikoinen tekniikka.






Tilanne vaati hieman pohdintaa, mutta kyllä mä sitten aika äkkiä tajusin mitä pitää tehdä. Sellainen ensikosketus mosaiikkineulomiseen.







Lopputulos on kiva, lanka ei niinkään. No, tiedänpä ettei Maijaa kannata pipoa varten jatkossa ostaa. Sukissa varmaan ihan OK lanka. Kuvia otettaessa pipo oli miehen päässä parisen tuntia ja sinä aikana jo kuulemma kutitti. Vai ollaanko me jo kumpikin liian hyvään tottuneita? Yleensä kun neulon pipoja vain merinosta...






Kuvat ovat Tallinnasta, jossa olimme extemporee muutama viikko sitten. Oli aika eksoottinen kokemus sellainen bileristeily. Talviloman ensimmäinen viikonloppu ja laivalla esiintyi JVG. Oli kuulkaa aikalailla täynnänsä se laiva. Mutta nyt on bileristeilykin koettu, eipä tarvitse enää mennä!





Tänään 5.11. on muuten mulla synttärit. Täytän 36 vuotta. Vai 37? 2016 - 1979 = 37. Joo, eli 37 mä täytän. Kuka noita numeroita niin muistaa, vaihtuvat joka vuosi. Syntymävuosi sentään pysyy samana aina. Onneksi.









keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Pitkulainen Moonraker


Elokuusta 2014 saakka on Moonraker-ohje ollut Ravelry-kirjastossani. Kesällä, kun oli sopiva hetki uuden projektin aloittamiselle kaivelin kirjastoani sillä silmällä. Pidän Moonrakerin pintaneuleesta, mutta en nykyään tykkää käyttää kolmiohuiveja. Niinpä päätin tehdä pitkulaisen version aiheesta.



Ohje: osia Moonraker-huivista 
Langat:
Madelinetosh twist light värissä Leopard, 247 g
Yarngrimoire BFL twist sock värissä The Dip, 57 g


Aluksi piti hieman pohdiskella, että miten saan kuvion toimimaan myös huivin reunoissa. Pieneltä purkamiseltakaan ei vältytty, mutta sitten tajusin miten kannattaa tehdä. Pois se minusta, että olisin jotain muistiinpanoja siitä tehnyt! En muista enää itsekään miten, mutta reunoista tuli siistit.







Huivia oli kiva neuloa; kumpikin lanka on i-ha-naa, soljuu vaan puikoilla. Kuvioraitojen kerrokset olivat hieman hitaampia neuloa, siinä kun piti koko ajan katsoa puikkoja ettei nappaa silmukkaa väärästä kohtaa. Niitä ei kuitenkaan ollut liikaa ja muutaman kuvioraidan jälkeen sai aina lepuuttaa neulomalla ainaoikeaa pidemmän pätkän.






Huivista tuli tosi kiva, mutta kokeiltuani sitä itselleni totesin, etten tykkää käyttää noin paksusta langasta neulottua huivia. Vain pitsipaksuudesta neulotut näköjään kelpaavat enää. Huivi siis etsii uutta kotia.