maanantai 31. elokuuta 2015
Katsokaa mitä mä sain!
Titityyn Kesäkalin palkintopaketti saapui ja ai että miten herkullinen setti!
Shetland Trader -kirjasta meni heti muutama ohje suosikeihin. Kuvat ovat ihanan tunnelmallisia. Ohjeista en osaa tietenkään vielä sanoa mitään, mutta näyttää hyvältä.
Kaikki langat ovat minulle ennestään tuntemattomia. Tai no, kyllähän minä olen tiennyt tuollaisten olemassaolosta, mutta en ole mistään noista koskaan neulonut mitään. Kiva päästä kokeilemaan! Varsinkin tuo Gilliatt ja Rowan hemp tweed kiinnostavat kovasti. Vielä pitäisi vaan osata päättää mitä niistä neuloisi.
Lähden tällä viikolla Islantiin, josta ajattelin hankkia langat johonkin islantilaispaitaan. Olin ajatellut hankkia sitä varten Lettlopia. Osaako ne Titityyssä lukea ajatuksia? Nämä kerät sopivat varmasti siihen projektiin. Malabrigon Arroyo on pipo tai lapaset, ellei molemmat. Puuvilloista tullee patalappu jos vaan osaan vielä virkata.
Oikein sormia syyhyttää päästä kokeilemaan näitä minulle uusia lankoja. Olipas tosi kiva yllätys ja kiva paketti. Kiitos Titityy!
torstai 27. elokuuta 2015
Liebster
Sain Sannalta Sudrana-blogista tällaisen juttusen. Tarkoitettu blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Minähän en kovin tarkkaan seuraa, kuinka moni minua seuraa. Enimmäkseen blogi on tarkoitettu itselle muistikirjaksi, vaikka tiedän kyllä, että kyllä täällä joku käy minun höpinöitäni lueskelemassa ja se on kiva juttu!
11 Sannan päättämää kysymystä ja vastaukseni niihin.
1. Onko sinulla toista nimeä ja pidätkö siitä?
Onhan minulla. Toisesta nimestäni käytiin taistelu. Äiti olisi halunnut antaa oman äitinsä toisesta nimestä lyhyemmän version, mutta isäni ei siihen suostunut, vaan sain nimestä vieläkin lyhennetyn version. Itse olisin tykännyt enemmän siitä äidin valinnasta, mutta eipä tuolla toisella nimellä nyt suurta väliä ole. En tykkää, enkä inhoa.
2. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?
Muistan juosseeni isän perässä asemalle päin. Isä käveli aina niin nopeasti, että mukana pysyäkseni minun oli juostava. Mitään hajua ei ole siitä, kuinka vanha olisin ollut.
3. Syötkö jouluruokia ja mikä on suosikkisi?
Syön joitain, suosikki on graavilohi.
4. Mikä on lempikasvisi Suomen luonnossa?
Herkkutatti tai suppilovahvero..... sanon suppilovahvero!
5. Mitä kuulet juuri nyt?
Tuulen huminaa ja auton käyntiääntä.
6. Kerro joku muisto ala-aste-ajoilta.
Kuudennella luokalla palasin tunnille vessassa käytyäni, kun koulun katto romahti siihen kohtaan, mistä olin juuri kävellyt. Onneksi kaikki oppilaat olivat luokissa tunneilla. Oli jännä päivä, kun palomiehet tulivat paikalle.
7. Millainen on suhteesi elokuuhun?
Elokuu on lempikuukausiani. Useimmiten olen kesälomalla elokuussa, pimeät illat on ihania!
8. Mikä käsityötarvike on sinua lähinnä juuri nyt?
Sukkapuikot, jotka ovat kiinni keskeneräisessä sukkakutimessa.
9. Kerro tilanteesta, jossa tunsit voittaneesi itsesi.
Muutama kesä sitten osallistuin ensimmäiseen kuntoajooni. Hermostutti ihan kamalasti jo paljon etukäteen. Maaliin päästyäni olin tyytyväinen ja onnellinen sekä siitä, että olin uskaltanut osallistua että siitä, että jaksoin maaliin saakka.
10. Mukavin mahdollinen asu?
Näillä lämpötiloilla lyhythihainen ja -lahkeinen trikoohaalari.
11. Onko sinulla Suurta Toivetta?
Eipä taida tällä hetkellä olla. Olen vähän huono haaveilemaan ja toivomaan.
Kiitos Sudranalle osoituksesta!
lauantai 22. elokuuta 2015
Pipat omasta päästä
Titityyn kesäKALia oli jäljellä kaksi päivää kun Friday again valmistui. Olin jäämässä kisassa toiseksi ja niinpä päätin ottaa loppukirin ja aloitin vielä pipon. Kovin huonosti oli tuona viikonloppuna neulomisaikaa, enon synttäreillä meni käytännössä koko lauantai. Sunnuntaina kävin ravintolapäivässä pitkän kaavan mukaan joten pääsin vasta neljän aikaan iltapäivällä neulomisen makuun.
Pipat noudattavat samaa kaavaa, joka perustuu aikaisemmin neulomaani Neidonkyynel-pipoon. KALiin osallistumisen ohella kirjoitin samalla ohjetta näihin kahteen uuteen versioon. Että silleenkin vähän lisähaastetta. Eka pipa valmistui seitsemän aikaan illalla ja reteesti ajattelin neulovani vielä toisenkin.
Aika lailla meni viime tippaan, kun toinen pipa valmistui joskus 23.30 tienoilla ja vielä piti ottaa kuva ja raportoida Ravelryyn. Ehdin kuitenkin! Joskus vähän vaille puolenyön, eli vielä jäi vähän varaakin. Seuraavana aamuna kyllä vähän väsytti, kun yöunet jäivät aika lyhyiksi...
Pipoissa on pikkuiset, lyhennetyillä kerroksilla neulotut korvaläpät. Ensimmäisessä pipossa on Honka-sukista tuttu mallineule, toiseen pipoon tein ihan peruspalmikkoa neljällä silmukalla. Vielä on ajatuksena tehdä piposta sellainen versio, jossa päälaki on pyöreä, eikä tuollainen suippo. Sellainen peruspipoversio.
Näistä pipoista jäi lankaa vielä sen verran, että sain neulottua yhteensopivat lapaset. Taidan saada tänään kuvausapua, kun neulovia ystäviä tulee kylään, esittelen siis ne piakkoin.
tiistai 18. elokuuta 2015
Friday again
Kesäkuun puolivälissä minulle kävi pieni vahinko Titityyn kesäalessa. Tilasin täysin suunnittelemattomasti ja ex tempore -tyylisesti 10 kerää kasmiria, kun kerran edullisesti sai. Luulin tilanneeni vaaleaa harmaata, mutta kotiuduttuaan kerät olivatkin enemmän kaurapuuron värisiä. Yhteen kerään tartuttuani, en kuitenkaan enää pystynyt päästämään siitä irti. Ah, miten pehmeää.
Samana iltana kun lanka saapui, neuloin ja pingotin mallitilkun. Juhannussunnuntaina aloitin neulomisen. Lanka ihan soljui sormilta neuloessa, niin ihanaa!
Ohjeen mukaan tiheyden olisi pitänyt olla aika löyhä, mutta päätin neuloa paidan tiiviimmällä tiheydellä estääkseni pillinkiä edes vähän. Minulla oli lankaa aika tarkkaan se määrä, mikä ohjeen mukaan tarvittiin. Siksi oli pienoinen riski neuloa ohjetta tiiviimmällä tiheydellä. Tiiviimpään neulokseen kun menee luonnollisesti enemmän lankaa kuin löyhempään.
Koska hihojen neulominen on välillä ärsyttävää (tällä kertaa tuntui siltä), niin päätin neuloa ne ensin. Hihojen valmistuttua lankaa oli enää huolestuttavan vähän jäljellä. Jatkoin kuitenkin rohkeasti vartalo-osan neulomista ja mittasin kuinka monta senttiä yhdestä kerästä sai pituutta (noin 8 cm). Laskeskeltuani päättelin, että jäljellä oleva lanka riittää juuri ja juuri. Saadakseni hieman muotoa puseroon (ja säästääkseni vähän lankaa), päätin tehdä vartalo-osaan kaksi kavennusta ennen vyötäröä ja kaksi levennystä vyötärön jälkeen. Ei siitä nyt kovin paljon muotoa tule, mutta hieman edes.
Helmaan olisi ohjeen mukaan pitänyt tehdä rullaava reuna, mutta sellainen olisi syönyt puseron pituutta liikaa. Niinpä päätin ensin tehdä i-cord -reunukset hihan suihin ja helmaan. Tätä testattuani totesin kuitenkin, että rullaa sekin. Kyselin apua Ravelryssä ja Maijamirjami vinkkasi ommelluista käänteistä. Inhoan käsinompelua, mutta koska se oli mielestäni ainoa järkevä ja paidan ulkonäköön parhaiten sopiva tapa, päädyin siihen. Hihoissa käännös on kapeampi, vain 3 kerroksen korkuinen. Helmassa neuloin 5 kerrosta ennen käännöksen ompelua. Onhan se siisti ja hieno, mutta ei ole ihan nopein tehdä. Onneksi kuitenkin jaksoin väkertää.
Olen neulonut jo ehkä viisi Ankestrickin ohjetta ja jonossa on kaksi. Aikaisemmin en ole pitänyt tavasta, jolla ne on kirjoitettu, mutta nyt olen alkanut tottumaan. Vähän se vaatii tarkkoja silmiä ettei vahingossa lue viereisen koon silmukkamääriä, mutta koskaan en ole yhtään virhettä löytänyt hänen ohjeistaan.
Näillä keleillä tälle paidalle ei ole käyttöä, mutta onneksi kohta tulee syksy ja viileämpää.
Ohje: Friday again Lanka: Lang Yarns Cashmere Premium, 250 g |
Samana iltana kun lanka saapui, neuloin ja pingotin mallitilkun. Juhannussunnuntaina aloitin neulomisen. Lanka ihan soljui sormilta neuloessa, niin ihanaa!
Ohjeen mukaan tiheyden olisi pitänyt olla aika löyhä, mutta päätin neuloa paidan tiiviimmällä tiheydellä estääkseni pillinkiä edes vähän. Minulla oli lankaa aika tarkkaan se määrä, mikä ohjeen mukaan tarvittiin. Siksi oli pienoinen riski neuloa ohjetta tiiviimmällä tiheydellä. Tiiviimpään neulokseen kun menee luonnollisesti enemmän lankaa kuin löyhempään.
Koska hihojen neulominen on välillä ärsyttävää (tällä kertaa tuntui siltä), niin päätin neuloa ne ensin. Hihojen valmistuttua lankaa oli enää huolestuttavan vähän jäljellä. Jatkoin kuitenkin rohkeasti vartalo-osan neulomista ja mittasin kuinka monta senttiä yhdestä kerästä sai pituutta (noin 8 cm). Laskeskeltuani päättelin, että jäljellä oleva lanka riittää juuri ja juuri. Saadakseni hieman muotoa puseroon (ja säästääkseni vähän lankaa), päätin tehdä vartalo-osaan kaksi kavennusta ennen vyötäröä ja kaksi levennystä vyötärön jälkeen. Ei siitä nyt kovin paljon muotoa tule, mutta hieman edes.
Helmaan olisi ohjeen mukaan pitänyt tehdä rullaava reuna, mutta sellainen olisi syönyt puseron pituutta liikaa. Niinpä päätin ensin tehdä i-cord -reunukset hihan suihin ja helmaan. Tätä testattuani totesin kuitenkin, että rullaa sekin. Kyselin apua Ravelryssä ja Maijamirjami vinkkasi ommelluista käänteistä. Inhoan käsinompelua, mutta koska se oli mielestäni ainoa järkevä ja paidan ulkonäköön parhaiten sopiva tapa, päädyin siihen. Hihoissa käännös on kapeampi, vain 3 kerroksen korkuinen. Helmassa neuloin 5 kerrosta ennen käännöksen ompelua. Onhan se siisti ja hieno, mutta ei ole ihan nopein tehdä. Onneksi kuitenkin jaksoin väkertää.
Yksityiskohta käännetyistä reunoista ja valesaumoista. Tässä kuvassa langan väri on eniten oikea. |
Olen neulonut jo ehkä viisi Ankestrickin ohjetta ja jonossa on kaksi. Aikaisemmin en ole pitänyt tavasta, jolla ne on kirjoitettu, mutta nyt olen alkanut tottumaan. Vähän se vaatii tarkkoja silmiä ettei vahingossa lue viereisen koon silmukkamääriä, mutta koskaan en ole yhtään virhettä löytänyt hänen ohjeistaan.
Näillä keleillä tälle paidalle ei ole käyttöä, mutta onneksi kohta tulee syksy ja viileämpää.
lauantai 15. elokuuta 2015
Angles enolle
Sain jo keväällä esikutsun enoni tuleville 70 -vuotisjuhlille elokuun puolivälissä. Samaan aikaan iski jostain innostus ja halu neuloa taas yksi torkkupeitto. Jossain vaiheessa sitten välähti ja keksin yhdistää nämä kaksi asiaa. Lisäksi osallistun tällä Titityy-lankakaupan kesäkaliin, eli kesäiseen yhteisneulontaan. Tavallaan siis kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Eno on sisustuksestaan tarkka mies. Hänen kotonaan on valkoista ja vaaleaa. Toivottavasti nämä värit sopivat sinne.
Aloitin neulomisen juhannuksen jälkeen ja peitto valmistu heinäkuun lopulla. Viitisen viikkoa tämän valmistumiseen meni aika tarkkaan. Ihanaa, rentouttavaa ainaoikeaa.
Palojen reunat tein eri tavalla kuin ohjeessa. Jokaisen kerroksen viimeisen silmukan nostin neulomatta lanka työn edessä. Tämä neulomatta nostettu silmukka muodosti saumakohtiin ketjusilmukkaketjun näköisen rivin, joka on mielestäni kaunis. Toisella puolella saumat ovat vähemmän korostetut, mutta itse pidän tuosta silmukkaketjupuolesta enemmän. Neulomalla yhdistämisessä on se hyvä puoli, että saumoista tulee kummaltakin puolelta siistit. Ainakaan itse en tähän käsinompelemalla pysty, ei kestä hermo sitä hommaa.
Niin no, pakko sanoa, että loppua kohti neulominen alkoi jo vähän käydä työstä. Aika painava mytty oli ja kun oli paljon silmukoita puikolla, niin käsissä tuntui. Mutta nopeahan tuota on neuloa, kun saa aivottomasti posottaa. Ohje on Martina Behm:maiseen tapaan hyvin selkeä, eikä siinä ole virheitä. Voin suositella. Sellainen homma mulle kyllä kävi, ettei ohjeessa annetut langanmenekit pitäneet paikkaansa, vaan jouduin hankkimaan kesken neulomisen lisää lankaa. Tämä saattaa tosin johtua vain siitä, että minulla oli paljon ohjetta ohuempi lanka käytössä.
Pingottamisen jälkeen se aikaisemmin mainitsemani kupruilu ensimmäisen ja toisen kolmion välillä ei näy enää lainkaan. Huh. Valmis peitto on ihanan ainaoikeinmainen ja lämmin.
Peiton kaveriksi sujautamme kaksi pulloa kotimaista marjaviiniä. Enää on jäljellä jännäys, että onko lahja mieluinen, toivottavasti on!
Ohje: Angles, valmis koko noin 120 x 200 cm Puikot: 3,5 mm Lanka: Cascade 220, yhteensä 1595 g eli 3209 m väriä 8010 valkoista 885 grammaa väriä 2442 beigeä 710 grammaa |
Eno on sisustuksestaan tarkka mies. Hänen kotonaan on valkoista ja vaaleaa. Toivottavasti nämä värit sopivat sinne.
Aloitin neulomisen juhannuksen jälkeen ja peitto valmistu heinäkuun lopulla. Viitisen viikkoa tämän valmistumiseen meni aika tarkkaan. Ihanaa, rentouttavaa ainaoikeaa.
Palojen reunat tein eri tavalla kuin ohjeessa. Jokaisen kerroksen viimeisen silmukan nostin neulomatta lanka työn edessä. Tämä neulomatta nostettu silmukka muodosti saumakohtiin ketjusilmukkaketjun näköisen rivin, joka on mielestäni kaunis. Toisella puolella saumat ovat vähemmän korostetut, mutta itse pidän tuosta silmukkaketjupuolesta enemmän. Neulomalla yhdistämisessä on se hyvä puoli, että saumoista tulee kummaltakin puolelta siistit. Ainakaan itse en tähän käsinompelemalla pysty, ei kestä hermo sitä hommaa.
Niin no, pakko sanoa, että loppua kohti neulominen alkoi jo vähän käydä työstä. Aika painava mytty oli ja kun oli paljon silmukoita puikolla, niin käsissä tuntui. Mutta nopeahan tuota on neuloa, kun saa aivottomasti posottaa. Ohje on Martina Behm:maiseen tapaan hyvin selkeä, eikä siinä ole virheitä. Voin suositella. Sellainen homma mulle kyllä kävi, ettei ohjeessa annetut langanmenekit pitäneet paikkaansa, vaan jouduin hankkimaan kesken neulomisen lisää lankaa. Tämä saattaa tosin johtua vain siitä, että minulla oli paljon ohjetta ohuempi lanka käytössä.
Pingottamisen jälkeen se aikaisemmin mainitsemani kupruilu ensimmäisen ja toisen kolmion välillä ei näy enää lainkaan. Huh. Valmis peitto on ihanan ainaoikeinmainen ja lämmin.
Peiton kaveriksi sujautamme kaksi pulloa kotimaista marjaviiniä. Enää on jäljellä jännäys, että onko lahja mieluinen, toivottavasti on!
lauantai 8. elokuuta 2015
Vihreä huivi
Kuvattu on niin Nordkappissa kuin Hettassa.
Horisontti on vinossa tuossa alhaalla, mutta siellä jossain on pohjoisnapa. Vain noin reilun 2000 kilometrin päässä.
Viimeisen kuvan vaatekerta ei niinkään ollut kuvausta varten, vaan juoksua. Hölkkäsimme 9 + 9 kilometriä Euroopan pohjoisimpaan kohtaan. Hidasta oli meno, mutta hienot maisemat kompensoivat.
Ohje oli kirjoitettu minulle liian yksityiskohtaisella tavalla, mutta onneksi Ravelryn projekteista löytyi apua ja neuvoja. Ohje on Banana leaf shawl ja lanka TUT:in Uncommon everydaytä ja sitä kului kaksi vyyhtiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)