Pieni peitto nyytille

Alkuvuodesta kuulin, että avopuoliveli tyttöystävineen odottaa vauvaa.

Muutaman kuukauden olin tyytyväisenä niinkun että 

"tässähän on vielä hyvää aikaa neuloa sille uudelle vauvalle jotain".

Mutta sitten yhtäkkiä alkoikin laskettu aika olla hyvin lähellä, piti ihan oikeesti ruveta hommiin.

Ohje: omasta päästä, mutta inspiroituneena tästä ohjeesta.
Lanka: Adriafil Cheope, 275 grammaa harmaata ja 250 grammaa turkoosia.

Heinäkuun puolivälissä ostin langat ja loppukuusta aloin neulomaan.

Elokuun puolella tämä sitten vasta valmistui. Vaikka onkin puuvillaa, 

niin oli silti aika lämmin sylissä heinäkuun helteillä. Pakko oli pitää taukoa neulomisesta välillä.

Kädet eivät myöskään arvostaneet liian pitkiä neulomissessioita, tenniskyynärpää aina välillä muistutteli pitämään taukoja. Puuvillaa ei ole tehty mun neulottavakseni.

Viime lauantaina tämä uusi ihminen kävi meillä kylässä ja sain annettua lahjan vanhemmille.

Toivottavasti pääsee kovaan käyttöön.

Tämä oli hyvänmielen projekti.

Harmaa huivi

Tämä huivi valmistui jo heinäkuun alussa. Pingotin sen ja kuvattiinkin,

mutta sitten tungin sen kaappiin ja unohdin. 

Jostain syystä ei meinaan herätä mitään intohimoja tämä.

Liian pieni siitä tuli ja oli jotenkin ärsyttävä neuloakin.

Välillä tällaisia neulekokemuksia niiden onnistuneiden seassa, elämä on.

Ohje: Peacock shawlette
Lanka: Handun alpakkasilkkilanka

Olen laittanut ohjeen Ravelry-jonooni 31.12.2010. Se on siis todella kauan odottanut neulomistaan.

En osaa tarkkaan sanoa mikä tästä teki ärsyttävän neuloa, mutta joku.

Ainakin aloitus oli aikamoinen, piti luoda 273 silmukkaa. Huh.

Kuvatkin on vähän sinnepäin, kun en jaksanut tyhmän huivin takia vaivautua enempään.

Näytän ne silti, ei tässä elämässä kaikki aina onnistu (todellakaan!).

Tulipahan neulottua ja eiköhän tämä huivi hyvän kodin jostain löydä sitten aikanaan.

Lopun langan lahjoitin pois ettei jäisi varastoihin kummittelemaan.

Saamattomuus

Nyt on niin, että vaikka neuleita on valmistunut ja viimeistelty, 

niin kuvaaminen on jäänyt kokonaan tekemättä.

Ei vaan huvita, en saa aikaiseksi.

Siellä ne sitten odottavat, korissa.

Joku päivä mä vielä toimeennun ja kuvaan (tai kuvautan) ne kaikki.

Sitä päivää odotellessa.