Noiden kolmen edellisen postauksen neuletöiden valmistuttua iski ummetus. Ihan totaalinen neuleummetus. Ei tehnyt mieli neuloa yhtään. Kesken olisi ollut sukat käsinkehrätystä ja Kappa kasmirista, mutta ei. Niinpä olin kaksi viikkoa neuolomatta silmukkaakaan. Se on harvinaista minulle.
Reilu viikko sitten viikonloppuna sain sovittaa ystäväni neulomaa paitaa ja innostuin, tällainen minullekin. Langatkin olivat valmiina. Viime viikko oli kuitenkin niin raskas, etten vaan pystynyt aloittamaan neulomista. Vain yhden vyyhdin sain kerittyä työviikon aikana...
Perjantaina vihdoin loin silmukat ja ryhdyin neulomaan. En edes tehnyt mallitilkkua, katsoin tiheyden edellisestä samalla langalla neulotusta työstä, arvioin kuinka paljon isommat puikot nyt tarvitsisin ja lähdin neulomaan. Rohkeaa, eikö?
Näistä langoista siis neulon sieni-sedän ohjeella Mesaa:
Vielä pitäisi kaivaa esille ne kesken jääneet ja miettiä niiden tulevaisuutta. Kappaa neuloessa tuli jotenkin sellainen olo, että se ei välttämättä ole sitten kuitenkaan minun vaatteeni/huivini. Jos jo neuloessa on vahvasti sellainen olo, niin ehkä on parempi purkaa tai vaikka päätellä se nyt ja käyttää kaulurina, kuten ystäväni ehdotti. Kunhan saan aikaiseksi kaivaa sen pussukastaan, niin päätän. Nyt kuitenkin Mesaa putkeen, kun se kerran inspiroi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti