torstai 29. joulukuuta 2016

Rangan tapainen


Minunkin islantilaiseni on nyt valmis! Langat ostin jo syyskuussa 2015 islannista, neulomisen aloitin vähän alle vuosi lankojen ostamisen jälkeen.

Koska ohjeen paita ei ollut (muuten kuin kaarrokkeen osalta) sellainen minkä halusin, niin laskin käytännössä kaiken uusiksi. Laskemisen lisäksi päätin käyttää vain Lettlopia, kun ohjeen mukaan joustimiin olisi pitänyt käyttää Lopia.

Ekat laskelmat meni vähän pieleen hihojen osalta ja niistä tuli ihan liian kapeat. Vinkkinä muuten: ei kannata neuloa kahta hihaa valmiiksi ja VASTA SITTEN sovittaa onko ne ok. Kun olin ensimmäisten hihojen valmistuttua todennut niiden olevan liian kapeat, paita pääsi perinteisesti jäähylle.






Purin liian tiukat hihat, laskeskelin uudestaan ja pistin paidan puikoille sen hävettyä ensin kolmisen kuukautta. Paksu lanka takasi sen, että hihat sai neulottua uudestaan aika nopeasti. Korjauksena ensimmäisiin hihoihin, päätin neuloa resoria pitkän pätkän, jotta sen saa tarvittaessa käännettyä käsiä lämmittämään. Tämä paita kun on neulottu metsä- ja ulkoilukäyttöön.






Puseron vartalo-osan halusin reilunpituiseksi, jottei selkä paljastu mättäälle istahtaessakaan. Reilun pituuden lisäksi neuloin takakappaleelle hieman lisää pituutta kolmella parilla lyhennettyjä kerroksia. Lisäksi vartalo-osuudella on 3 x kavennukset ja 3 x lisäykset tuomassa hieman muotoa vyötärölle.






Kaarrokkeen neuloin ohjeelle uskollisesti. Ennen paidan aloittamista luin paidan neuloneiden kommentteja Ravelrystä, jossa monet kommentoivat neuloneensa kaarrokkeen kokonaan oikeilla silmukoilla. Minulle kuitenkin juuri "se juttu" tässä paidassa ovat nuo kaarrokkeen nurjat. Eikä niiden neulominen ollut lainkaan vaikeaa! Joo, hieman joutui lankaa koukkimaan nurjien kohdalla, mutta ei sen kummempaa kommervinkkiä. Ehkäpä eri tyylillä neuloville nuo yksittäiset nurjat silmukat kirjoneuleen keskellä voivat olla hankalampia neuloa, tiedä häntä.







Paidan valmistuttua kastelin sen normaalisti ja pistin kuivumaan. Kuvittelin, että noin paksulla vaatteella menee suht kauan kuivua, vaan eikös mitään. Sehän oli kuiva tosi pian! Kuivumisen jälkeen mittasin vetoketjun pituuden. Ei paidan pituus kastelun jälkeen ollut juurikaan muuttunut, mutta halusin varmistaa että saan varmasti oikeanpituisen ketjun. Ketjun lisäksi ostin tuollaista neulenauhaa, jolla peitin lopuksi ketjun nauhan. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen halusin ketjun ulottuvan pääntien resorin yläreunaan saakka.








Itse steekkausta - eli neuleen leikkaamista - en ehtinyt juurikaan jännittää. Minulla oli puoli tuntia aikaa ommella steekin tukilangat (2 per puoli ihan varmuuden vuoksi) ja ommella vetoketju. Loppujen lopuksi leikatun reunan tukena on yhteensä 4 koneommelta; kaksi ompelemaani steekkitukitikkiä, 1 ommel, jolla vetoketju on kiinnitetty ja 1 ommel, jolla neulenauha on kiinnitetty vetoketjun nauhaan. Neulenauhan toisen reunan ja päät ompelin käsin, koska en halunnut ompeleen näkyvän paidan oikealle puolelle.




Perinteisesti piti vähän irvistellä kuvausten aikana.


Testasin paitaa jo joulunpyhien aikaan kun kävimme pyöräilemässä ja huomasin erään puutteen; ei taskuja! Nyt pohdinkin, että pärjäänkö ilman taskuja vai pitäisikö käydä hakemassa yksi lisäkerä lankaa ja neuloa vielä taskut tähän. Muuten just passeli pusero! Sopivan väljä, että allekin mahtuu kerroksia ja tarpeeksi pitkä ettei selkä paljaana tarvitse pyöräillä. Ja lämmin, tosi lämmin.





Tällä reseptillä sain aikaiseksi kuvissa näkyvän paidan
(tiedot löytyvät myös neuleen Ravelrysivulta englanniksi):

Hihat:
- luo 44 s, neulo pyörönä 2 o 2 n joustinta 14 cm
- jatka neuloen sileää oikeaa
- lisäyskerroksella lisää 2 s / krs lähellä hihasaumaa
   - 1 lisäyskrs 4. krs:lla joustimen jälkeen
   - seuraavat lisäyskrs:t joka 9. krs
   - neulo yhteensä 11 lisäyskerrosta = hihassa lisäysten jälkeen yhteensä 66 s
- lisäysten jälkeen neulo sileää oikeaa, kunnes hihan kokonaispituus on 56 cm
- jätä 12 s odottamaan apulangalle; 6 s ennen hihasaumaa ja 6 s hihasauman jälkeen

Vartalo-osuus:
- luo 184 s (180 s vartalolle, 4 s saumanvaraksi keskelle eteen), neulo pyörönä 2 o 2 n joustinta 14 cm
- jatka neuloen sileää oikeaa
- tee 3 paria lyhennettyjä kerroksia; ensimmäinen muutaman silmukan etukappaleen puolelle, seuraavat 7 silmukan päähän edellisestä

- kavennuskerroksella kavenna 2 s / sivusauma lähellä sivusaumaa
   - 1. kavennuskerros kun vartalo-osan pituus on 21 cm (muista mitata pituus keskiedestä, sillä sivusaumassa lyhennetyt kerrokset tuovat lisää pituutta)
   - toista kavennuskerros vielä 2 kertaa joka 6. krs (yhteensä 3 kavennuskerrosta)
- neulo sileää 5 cm
- lisäyskerroksella lisää 2 s / sivusauma lähellä sivusaumaa
   - toista lisäyskerros vielä 2 kertaa joka 6. krs (yhteensä 3 lisäyskerrosta); 184 s
- neulo sileää, kunnes kappaleen korkeus on (keskeltä edestä) mitattuna 40 cm

Kaarroke:
- yhdistä hihat ja vartalo-osa seuraavasti:
   - neulo 41 s (= saumanvarasilmukat (2 s) + puolet etukpl:een silmukoista (39 s))
   - neulo toisen hihan silmukat (54 s)
   - neulo 78 s (= takakpl:een silmukat)
   - neulo toisen hihan silmukat (54 s)
   - neulo krs loppuun (= yhteensä 268 s)
- seuraavalla kerroksella neulo aina saumanvarasilmukat (kerroksen 2 ensimmäistä ja 2 viimeistä) oikein ja aloita kaavion mukaan neulominen
   - kerroksen alussa ryhdy lukemaan kaaviota 4 s ennen kaaviontoistoa ja kerroksen lopussa lopeta sen lukeminen 4 s kaaviontoiston jälkeen. Näin kuvio asettuu symmetrisesti kaarrokkeelle.

Viimeistely:
- ompele tai silmukoi kainaloihin jätetyt silmukat yhteen
- kastele paita ja kuivata
- ompele tukilangat steekin reunaan
- leikkaa takki auki ja kiinnitä vetoketju sekä mahdollinen ketjun nauhan päälle tuleva nauha








lauantai 19. marraskuuta 2016

Friday again - uusi elämä


Viime kesänä neuloin tunnultaan ihanan kasmirpaidan. Valitettavasti väri ei ollut mieleeni ja paita rukka ei päässyt käyttöön lainkaan. Mietin pitkään sen värjäämistä, mutta en millään meinannut uskaltaa. Kun paita oli seissyt kaapissa käyttämättömänä yli vuoden, ajattelin että mitä väliä. Jos en ole tähän mennessä sitä käyttänyt, niin ei se ainakaan suuri menetys ole jos pilaan sen värjäämällä.






Kaivelin eräänä viikonloppuna värikattilan ja värit esille ja löin paidan uuniin. Uuniin siksi, koska induktioliedellä ei nuo minun värjäyskattilat toimi. Uunissa onnistuu myös ihan hyvin, kunhan säätää lämmön sopivaksi. Arvatkaa vaan, laitoinko mihinkään ylös, että minkälaiseksi se lämpö pitää säätää? Joo, enpä tietenkään laittanut.

Ensimmäisen värikylvyn ja kuivauksen jälkeen paita oli aika kamalan näköinen:






No, ei tässä enää enempää voi menettää - ajattelin. Ja laitoin paidan uudestaan kattilaan uuden värisatsin kanssa. Paidasta tuli parempi, mutta kyllä se edelleen on laikukas. Musta väri loppui kesken, muuten olisin kokeillut vielä kolmatta värjäyskertaa. Silti, laikukkuudestaan huolimatta luulen että paita pääsee useammin päälle kuin kaurapuuron värisenä pääsi.



"Lopullinen" värjäystulos.



Että sellainen kokeilu.



sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lodicula


Keväällä hiipi mieleeni idea saumattomasti neulotusta ruudullisesta peitosta, jossa ei kavennella ruudun keskellä. Ajattelin, että onhan sen oltava mahdollista. No, ei kun kokeilemaan ja suunnittelemaan.



Ohje: Lodicula, oma
Langat: Lang Yarns Classico
10 kerää eli 500 g mustaa
4 kerää eli 200 g keskiharmaata
4 kerää eli 200 g vaaleaa harmaata
2 kerää eli 100 g tummaa harmaata



Olen neulonut jo kaksi peittoa Ullassa olevalla Kaaospeitto-ohjeella. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut sitä keskellä neliöitä kulkevaa kavennuskohtaa peittooni. Halusin peitosta pinnaltaan mahdollisimman minimalistisen. Tai sileän. Miten sen nyt voisi sanoa...





Pientä tenkkapomoimista tämän saumattomuuden kanssa kyllä tuli. Eikä ohjettakaan ollut kamalan helppo kirjoittaa selkeästi. Yritin kuitenkin ottaa hankalista kohdista mahdollisimman hyvät kuvat, jotta ohjeen seuraaminen olisi helpompaa.

Neliöiden kaksivärisyyden määräsivät langat ja niiden määrät. Halusin käyttää lankani mahdollisimman tarkasti loppuun. Ensin ajattelin neulovani neliöistä yksivärisiä, mutta en saanut värejä sommiteltua kivasti. Päätin jakaa neliöt kahtia. Niin mustaa lankaa riitti jokaisen neliön toiseksi puolikkaaksi ja toisten puolikkaiden sommittelu oli helpompaa. Yksi neliö = yksi kerä lankaa. Suunnittelin jälleen kerran lanka edellä, enkä halunnut jämiä. Ja onnistuin!






Niin, ohjehan siis löytyy uusimmasta Ullasta. Eikun neulomaan!

Tämä yksilö päätyi kastelahjaksi uudelle ihmiselle, on kuulemma ollut hyvä. Olen niin tyytyväinen kun neulelahjat osuu nappiin.



lauantai 12. marraskuuta 2016

Nyt tarvii jonkun aivottoman työn!


Kesken oli islantilaisvillatakki, kun kaipasin jotain aivotonta. Selasin lankavarastoa ja kaivelin sieltä loput Novenat. Tarkastelin muita vinoon neulomiani huiveja ja huomasin, että päätykolmioon menee noin 13% langasta.



Ohje: omasta päästä
Lanka: Lang Yarns Novena
Tumma harmaa 6 kerää eli 150 g
Vaalea harmaa 2 kerää eli 50 g



Minulla oli 6 kerää tummaa ja 2 kerää vaaleaa harmaata. Tumma siis pääväriksi ja vaalea raidoiksi. Laskin, että 1 kerä on noin 13% (8*0,13=1,04). Eli päätykolmioihin kuluisi 1 kerä kumpaankin päähän. Jää jäljelle 4 kerää tummaa ja 2 kerää vaaleaa. Eli raitojen suhteen pitäisi olla 2:1. Ihan noin kapeita raitoja en kuitenkaan halunnut tehdä, joten lähdin kertomaan. Päädyin suhteeseen 12:6. Siis 12 kerrosta tummalla ja 6 kerrosta vaalealla harmaalla. Ja näin saisin kaiken langan neulottua, eikä jää jämiä.






Pienen suunnittelukukkasen huomasin heti aluksi. Kun raidat ovat noin leveitä ja värien välinen tummuusero noin iso, ei toista väriä mielestäni voinut kuljettaa reunassa mukana. Pääteltäviä langanpäitä siis tuli 2 / joka ikinen raita. Huhhhuuuh, voin sanoa että oli pääteltävää!






Lopputuloksena on kiva ja hyvänkokoinen huivi. Jämiäkin jäi niin pienet nöttöset, että heitin ne roskiin. Jeeee!






Huivi oli mukanani Syksyn Kuitupitoisissa Kokoontumisajoissa viime viikonloppuna, jossa kuvasin sen. Siellä se tarttui ystävän mukaan. Hänen äitinsä oli kuulemma kaipaillut harmaata huivia. No sinne siis! Tärkeintä että huiville löytyy käyttäjä.


lauantai 5. marraskuuta 2016

Tupsu-Jussin testineulontaa


Syyskuussa ystävä kysäisi josko voisin pikaisesti testineuloa Jussi-teemaisen piposen. "No tottakai!" -huomasin suostuvani, eikä minulla edes ollut sopivaa lankaa mukana siellä kesälomareissussa. Onneksi Rovaniemeltä löytyi ihan sattumalta lankakauppa, josta hankin häthätää muutaman kerän Maijaa pipoa varten. Sain sitten ihan samana päivänä yöjunassa silmukat luotua.






Posottelin  tyytyväisenä pitkän pätkän resoria ja sitten sileää ja raitoja. Ja sitten. Hups. Mosaiikkineulontaa (onko tämä edes oikea termi sille)! En mä koskaan sellaista ollut neulonut. Kyllä siitä varmaan mainittiin ohjeessa, mutta en neulomaan ryhtyessänhi edes jotenkin tajunnut että se oli joku erikoinen tekniikka.






Tilanne vaati hieman pohdintaa, mutta kyllä mä sitten aika äkkiä tajusin mitä pitää tehdä. Sellainen ensikosketus mosaiikkineulomiseen.







Lopputulos on kiva, lanka ei niinkään. No, tiedänpä ettei Maijaa kannata pipoa varten jatkossa ostaa. Sukissa varmaan ihan OK lanka. Kuvia otettaessa pipo oli miehen päässä parisen tuntia ja sinä aikana jo kuulemma kutitti. Vai ollaanko me jo kumpikin liian hyvään tottuneita? Yleensä kun neulon pipoja vain merinosta...






Kuvat ovat Tallinnasta, jossa olimme extemporee muutama viikko sitten. Oli aika eksoottinen kokemus sellainen bileristeily. Talviloman ensimmäinen viikonloppu ja laivalla esiintyi JVG. Oli kuulkaa aikalailla täynnänsä se laiva. Mutta nyt on bileristeilykin koettu, eipä tarvitse enää mennä!





Tänään 5.11. on muuten mulla synttärit. Täytän 36 vuotta. Vai 37? 2016 - 1979 = 37. Joo, eli 37 mä täytän. Kuka noita numeroita niin muistaa, vaihtuvat joka vuosi. Syntymävuosi sentään pysyy samana aina. Onneksi.









keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Pitkulainen Moonraker


Elokuusta 2014 saakka on Moonraker-ohje ollut Ravelry-kirjastossani. Kesällä, kun oli sopiva hetki uuden projektin aloittamiselle kaivelin kirjastoani sillä silmällä. Pidän Moonrakerin pintaneuleesta, mutta en nykyään tykkää käyttää kolmiohuiveja. Niinpä päätin tehdä pitkulaisen version aiheesta.



Ohje: osia Moonraker-huivista 
Langat:
Madelinetosh twist light värissä Leopard, 247 g
Yarngrimoire BFL twist sock värissä The Dip, 57 g


Aluksi piti hieman pohdiskella, että miten saan kuvion toimimaan myös huivin reunoissa. Pieneltä purkamiseltakaan ei vältytty, mutta sitten tajusin miten kannattaa tehdä. Pois se minusta, että olisin jotain muistiinpanoja siitä tehnyt! En muista enää itsekään miten, mutta reunoista tuli siistit.







Huivia oli kiva neuloa; kumpikin lanka on i-ha-naa, soljuu vaan puikoilla. Kuvioraitojen kerrokset olivat hieman hitaampia neuloa, siinä kun piti koko ajan katsoa puikkoja ettei nappaa silmukkaa väärästä kohtaa. Niitä ei kuitenkaan ollut liikaa ja muutaman kuvioraidan jälkeen sai aina lepuuttaa neulomalla ainaoikeaa pidemmän pätkän.






Huivista tuli tosi kiva, mutta kokeiltuani sitä itselleni totesin, etten tykkää käyttää noin paksusta langasta neulottua huivia. Vain pitsipaksuudesta neulotut näköjään kelpaavat enää. Huivi siis etsii uutta kotia.















lauantai 29. lokakuuta 2016

Liian pieni takki


Elokuussa, olympialaisten aikaan, neuloin tämän takin. Jostain syystä tunnun neulovan paksuja asioita aina kesäisin, tiedä sitten miksi. Tähän yhdistin varastosta kahta aivan erilaista lankaa; Colourmartin Rennie-villaa ja Lang Yarnsin Novenaa. Pinnasta tuli kivan meleeratun oloinen ja himpan pörröinen. Ei pehmein mahdollinen, mutta päällivaatetta olinkin tekemässä.



Ohje: Polar coat
Langat:
Colourmart Rennie, harmaata 3 kartiollista, eli 450 g
Lang Yarns Novena, väriä 0003 12 kerää, eli 300 g



Mallitilkun tein ja sovitinkin takkia matkan varrella useasti. En vaan suostunut ajoissa uskomaan, että liian kittana tulee. "Kyllä se siitä pingotuksessa väljenee". No, eipä vaan taianomaisesti väljentynyt, varsinkin kun toinen lanka on Colourmartia.






Ohje hyvä, langat kivat, mutta koko väärä. Fiilis: plääh.

Ei kukaan 34-kokoinen tarttis takkia?





lauantai 22. lokakuuta 2016

Tappaaminen ja neulefestarit


Tappaaminen Lieksassa kesäkuussa. Neulekuvaamista sateessa, hyvää ruokaa ja paljon, seurustelua ja hieman skumppaa.









Jyväskylän neulefestarit heinäkuussa Titityyllä. Paaaaaaljon lankaa, viihtymistä, alpakoita, skumppaa ja reissu grillille!



 

 


En ollut käynyt grillillä vuosikausiin, se oli elämys!

 



Festariviikonlopun kruunasi tietenkin iltajuhla neulejulkkiksineen. Huh, oli aikamoista. 







Seuraava neulereissu on marraskuun alussa oleva syksyn kuitupitoiset kokoontumisajot. Vietän siellä synttäreitäni samalla, täytynee ehkä keksiä jotain erityistä. Joulukuussa matkaan Lieksaan Talvi-Tappaamiseen. En malttais odottaa kumpaistakaan reissua!




torstai 20. lokakuuta 2016

Neidonkyynel -lapaset. Taas.


Hehhehheeee, tervetuloa lukemaan taas yhdestä uusinnasta! Neuloin samasta lapasohjeesta jo toisen kerran. Mutta kun hyvä ohje ja piti saada pipoon sopivat lapaset.



Ohje: Neidonkyynel
Lanka: Madelinetosh Tosh DK värissä Tart 70 g










maanantai 17. lokakuuta 2016

Neuleita kodittomille


Katsoin keväällä Arman Alizadin dokumenttisarjaa ja vaikka kaikki osat eivät ihan ohjauksellaan vakuuttaneetkaan, niin siitä vakuutuin, että haluan neuloa jotain kodittomille. Kodittomat eivät ole se mediaseksikkäin lahjoituskohde ja siksikin halusin ehdottomasti juuri heidät kohteeksi.



Koko satsi yhdessä.



Yhteensä vein tänään 33 pipoa, 12 huivia tai kauluria, 12 paria sukkia ja 5 lapaset tai kämmekkäät keräykseen. Huhhuh, mikä määrä!




32 pipoa (yksi vältti kuvaussession epähuomiossa)

12 huivia/kauluria



Koska yhdessä kaikki on aina kivempaa, pyysin muita neulojia mukaan niin Ravelryssä kuin Instagramissa. Vaikka aikaa oli vain reilu 2 kuukautta, saatiin näin isot kasat neuleita kerättyä. Kiitos kaikille osallistuneille!



Viidet käsiasiat.



Tänään tuli vielä yksi postin pakettikortti, eli vielä näiden lisäksi on joitain kappaleita tulossa. Ne eivät nyt asunnottomien yöhön ehtineet, mutta toimitan ne perille VVA ry:lle jotain kautta joka tapauksessa.




12 paria sukkia.





Itse neuloin keräykseen Pipoja. Lisäksi annoin valmiiden neuleiden kasasta kaiken minkä kuvittelin sopivan kodittomille, ainakin vähän eripituisilla varsilla varustetut sukat, kaulurin, turkoosin pipon, toisen kaulurin, harmaan huivin ja Hitchhikerin.





Inordinatus-huivi


Inordinatus on latinaa ja tarkoittaa ainakin epäjärjestystä. Pari viikkoa ennen Ullan tämä vuoden toisen numeron dead linea keväällä, olin päättänyt neuloa täysvinon huivin. Numeron teema oli pouta ja yritin vimmatusti inspiroitua siitä. Lopulta tuskastuin, kun en vaan saanut mitään kuvaavaa ideaa ja päätin lähteä epäjärjestyksen tielle.




Ohje: oma Inordinatus
Lanka: Colourmart Cashmere 2/28 Nm 136 g
Helmet: 8/0 -kokoisia lasihelmiä noin 20g / 600 kpl


Otin esille kaavapaperirullani ja piirsin siihen tulevan huivin levyisen alueen. Sitten kaadoin helmet paperille yhdestä kulmasta alkaen, jonka jälkeen merkkasin käsin helmien paikat paperiin ja käytin paperia kaavionani.





Osa käsinpiirretyistä helmien kohdista oli aivan liian lähellä toisiaan ja jouduin hieman soveltamaan neuloessani. Samalla merkitsin tähän "alkukaavioon" minkä merkkien kohdalle todellisuudessa olin helmen laittanut. Lopuksi oli edessä isoin työ; käsinpiirretyn kaavion siirtäminen exceliin, jotta saisin sen nettiin. Voin sanoa, että huivinneulominen oli siihen verrattuna ihan piece of cake. Mutta tulipahan tehtyä, välttämättä en toiste sellaiseen rupea.








Valmis huivi on ihanan pehmeä - no kasmir - ja on päässyt paljon käyttöön. Aloituskulman helmipaljous vetää kulmaa hieman teräväksi, mutta se ei ole minua haitannut. Nuo vinoonneulotut huivit kun vetävät aina hieman vinoon vaikka ne yrittäisi pingottaa miten huolellisesti.





torstai 13. lokakuuta 2016

Kieli poskella


Nettineulelehti Ullan toimituksessa ryhdyttiin keväällä ideoimaan Akryyli-Arska extraa. Kieli poskella sitten kirjoitin ohjeen tällaiseen hyvin tyylikkääseen ja ah, niin tarpeelliseen hopeisen paljettiseen urheilujuomapullokassiin. Tadaa!:




Ohje: Arskan urheilujuomakassi
Lanka: Austermann Marrakesch, 50g hopeista

lauantai 8. lokakuuta 2016

Pipotykitystä


Koska kesä on ilmeisesti parasta aikaa neuloa pipoja, niin neuloin. Kaivelin varastosta kaikenlaisia sekalaisia noin DK-paksuisia lankoja ja tykittelin pipoja niin maan... paljon.

Aloittelin villa-hampulla, siirryin siitä sitten merinon ja kasmirin kautta puuvilla-villaan ja merino-kameliin ja taas takaisin merinoon.

Tämä sininen Rowanin 75% villa, 25% hamppu tuli kesän 2015 Titityyn kesäkalin palkintona. Siitä asti on odotellut neulomistaan. Voin kyllä kehua, kiva lanka neuloa, vaikka onkin tweedin tapaan aika joustamaton. Valmis neulepinta on kuitenkin mukavan rouhea ja eläväinen. Voisin neuloa tästä jotain isompaakin joskus!

Ohje on Stephen Westin ilmaisohje, simppeli, mutta mukava neuloa. Tämän pipon lahjoitan kodittomille VVA ry:n kautta.



Ohje: Yes checks, Stephen West
Lanka: Rowan hemp-tweed, väri 133, 70 g


Ruutujen jälkeen puikoille hyppäsi merinoa ja kaksipuolinen pipo. Tästä tuli kiva ja paksu. Varmasti lämmin pipo. Itse tykkään kun voi mielensä mukaan valita riehakkaan harmaan puolen tai hillityn mustan puolen. Tämä meni miehelle.



Ohje: The Hubby Hat, Missä neuloimme kerran -blogin Neulisti
Langat: Lang yarns merino 150, 50 g mustaa
Madelinetosh Tosh Sport, 50 g harmaata


Sitten kasmir. Aijai, aina yhtä ihanaa neuloa. Nämä kaksi eri värierää olevaa kerää ostin Snurren löytölaarista kympillä kappale. Muistaakseni en edes vuorotellut keriä niiden vaihtokohdassa, vaan neuloin vaan menemään. Onnekseni mallineule peittää vaihdoskohdan aika hyvin. Tästä tuli pipo minulle.




Ohje: Skyping beanie
Lanka: Cardiff cashmere single, 36 g



Seuraavissa kuvasarjoissa on kodittomille neulottuja pipoja. Olen niin vahvasti vaatteiden neuloja, että yksittäiset tai kaksittaisetkin kerät jäävät helposti varastoon pyörimään kun en keksi niille projekteja. No nytpä keksin! Tuuttasin samaa pipomallia kuuden pipon verran, kunnes kyllästyin 1 O, 1 N joustimeen ja vaihdoin toiseen malliin, jota neuloin kaksin kappalein. Kumpikin ohje tehdään ylhäältä alas, jolloin sain langat käytettyä tosi tarkkaan. Sellaisesta tykkään, ei jämiä!



Ohje: Dylans beanie
Langat:
Vasen yläkulma, Lang yarns Classico, 50 g keskiharmaata ja 25 g vaaleanharmaata
Oikean reunan pipot, Lana gatto Camel hair, 100 g harmaata yhteensä kahteen pipoon
Vasen alakulma, Madelinetosh Tosh DK, 60 g punaista


Alarivin ruskea lanka on myöskin Titityyn kesän 2015 kesäkalin palkintona saatu. Se pyöri varastossani yksinäisenä, eikä oikein löytänyt paikkaansa, kunnes tämä pipovillitys iski. Ihan parasta pipolankaa! Tiukkakierteistä merinoa, joka joustaa mukavasti. Kovin kivaa.


Ylärivin ohje Dylans beanie
Alarivin ohje: Top down handspun hat with a nice flat top
Langat:
Vasen yläkulma: Madelinetosh Tosh sport, 50 g harmaata
Oikea yläkulma: Lang yarns Classico, 75 g turkoosia
Vasen alakulma: Malabrigo Arroyo, 62 g ruskeaa
Oikea alakulma: Lang yarns merino 150, 30 g mustaa ja Malabrigo Arroyo, 38 g ruskeaa



Pipojen lisäksi neuloin kodittomille huivin. Tämäkin yritti ensin olla pipo, mutta lanka ei sopinut pipoon yhtään; liian löyhäkierteistä ja laskeutuvaa. No, teinpä huivin. Eiköhän sellaistakin kylmällä ilmalla tarvitse.



Ohje: osia Shinesta
Lanka: Katia Merino silk, 100 g


Huh, olipas pipoja. Seuraavalla kerralla sitten jotain muuta.