Matkapostaus Islannista

Olimme matkassa 8 yötä, yhteensä neljässä eri hotellissa ja vuokrasimme auton viideksi päiväksi. 1€ oli reissumme aikana noin 130 Islannin kruunua. Hinnat olivat Suomen tasoon nähden aika samoissa, alkoholi on tosin vielä kalliimpaa kuin täällä. Varsinkin ravintolassa. Hotellit ovat myös hinnoissaan, varsinkin Reykjavikin ulkopuolella.

Lett-Lopia miehen Riddari-paitaa varten.
Lett-Lopi maksoi 290 ISK/kerä, eli noin 2,1€/kerä.

Reykjavikin ydinkeskusta on hyvin pieni ja sen ottaa helposti haltuun kävellenkin vaikka päivässä. Kaikki "tärkeä" on noin 3 kilometrin matkalla, kahden pääkadun - Laugavegurin ja Skólavördustigurin - varsilla. Toki pidemmäksikin aikaa siellä on nähtävää jos haluaa tarkemmin katsella ja tutkia.

Riddari (kuvattu kuva kirjasta Knitting with Icelandic wool)

Keskustaöiden jälkeen vuokrasimme auton Saga-vuokraamolta. Pikkubussi tuli noutamaan meidät hotellilta aamulla ja pääsimme laukkuinemme tosi kätevästi vuokraamolle kaupungin laidalle. Lähes kaikki retkien järjestäjät ym. tulevat noutamaan hotellilta, se homma on tuolla todella hyvin järjestetty.

Lett-Lopia Ranga-takkiin minulle.

Heti auton saatuamme suuntasimme ensimmäisenä Alafossin myymälään, joka sijaitsee viereisessä Mossfellsbaerin kaupungissa noin 16 km päässä Reykjavikin keskustasta. Meillä oli käytössä maps.me -appsi, jonka avulla suunnistimme perille, vaikka kauppa on kyllä pelkän kartankin avulla varmasti helppo löytää. Vain pieni puikkaus isolta ykköstieltä pois.

Ranga (kuvattu samaisesta kirjasta kuin Riddari)

Islannissa on muutama paikallinen ulkoiluvaatebrändi (66 north, Cintamani, Icewear), joiden myymälöissä kannattaa käydä jos on tarvetta villaisille tai teknisille vaatteille. Jokaisella merkillä on myymälä Reykjavikin keskustassa. Me kävimme Reykjavikin myymälöiden lisäksi Icewearin tehtaanmyymälässä Víkissä. Tehtaanmyymälä on hauskasti osittain tehtaan yläpuolella, jolloin sieltä on suora näkymä alas tehtaan tiloihin.

Vasemmassa yläreunassa peittoaihioita, neulekoneet siisteissä riveissä.

Tehtaalla valmistetaan neuletuotteita, ainakin sukkia ja peittoja, Ìstexin langoista. Miehet käyttivät neulekoneita ja naiset ompelukoneita, joka on perinteinen tapa tehtaissa.

Vasemmassa reunassa koneelta tuleva kirjoneuleaihio, oikealla villasukkakone.

Valmiita villasukkia, pöydällä työntekijä trimmasi langanpäitä kirjoneuleisesta aihiosta.

Lähestulkoon jokaisesta turistikaupasta löytyy islantilaisvillapaitoja ja -takkeja. Jos kuitenkin haluaa ostaa varmasti käsinneulotun tuotteen, kannattaa piipahtaa jossain Islannin käsinneulojien yhdistyksen putiikissa. Kaupoissa on pinoittain käsinneulottuja paitoja kokojärjestyksessä, kannattaa käydä katsomassa vaikkei olisikaan ostamassa valmista paitaa. Kuulin jostain, että Lopi-paidan neulomiseen menisi noin 15 tuntia.

Neuleaiheisten tutustumispaikkojen lisäksi minun mielestäni hienoimmat ja siisteimmät kohteet Islannissa olivat (ei tärkeysjärjestyksessä):

Jökulsárlón, jäätikkölaguuni sijaitsee kaakkoisrannikolla ykköstien varrella. Jäävuoret ovat koko ajan liikkeessä ja äänimaailma on kuin jostain toisesta maailmasta. Paljon turisteja, mutta silti näkemisen arvoinen. Suosittelen!

Jökulsárlón.

Kuumat lähteet Geysir ja Strokkur. Näiden lähellä on myös vesiputous nimeltään Gullfoss. Minuun se ei suurien turistilaumojensa vuoksi tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, vaikka itse putous oli kyllä ihan hieno.

Kuumien lähteiden höyryjä.

Islannin korkein vesiputous Glymur, jonka luokse pääsee tekemällä pienen päiväretken. Sellainen pieni lisä tavalliseen päiväretkeen tuolla on, että putouksen nähdäkseen on ylitettävä joki, jossa ei ole siltaa. Joen yli on viritetty vaijeri ja syvimmän kohdan yli puupölkky, jotka tekevät ylittämisestä mahdollisen. Meidän retkemme aikana joessa virtasi aika paljon vettä, mutta pääsimme silti ylittämään joen kastelematta varpaitamme. Moni kanssaylittäjä riisui kengät ylityksen ajaksi, mutta me loiskuttelimme joen yli vaelluskengät jalassa, lahkeet kenkien päälle vedettyinä. Reitillä on ylityksen jälkeen jyrkkiä ja tosi kapeita kohtia.

Glymur.

Tommi jokea ylittämässä.

Etelärannikolla, parisen kilometriä tieltä 1, on kaksikin vesiputousta; Seljalandsfoss ja tämä pienempi, jonka nimi ei ole tiedossani. Tämä kuvassa oleva putous on kauempana tieltä ja siellä olikin siksi paljon vähemmän ihmisiä. Putoukselle päästäkseen on pujahdettava rinteen sisälle joessa olevien kivien kautta. Itselläni oli jalassa nahkaiset tennarit ja pääsin toiselle puolelle ihan kuivin jaloin. Tämä oli hieno!

Etelä-Islannissa, myöskin tien 1 varressa sijaitsee Skógafoss, jossa vesi syöksyy 60 metrin matkan 25 metriä leveänä. Paljon ihmisiä, sillä parkkipaikka on aivan vieressä. Jos nyt ohi ajaa, kannattaa käydä tsekkaamassa, veden valtava voima tulee hyvin selväksi tuolla.

Svartifossille päästäkseen on käveltävä muutama kilometri Skaftafellin kansallispuistossa, mutta jos on hieno keli, niin suosittelen. Putoukselle vievä polku on hyvässä kunnossa ja helppoa kävellä. Kiva päiväretkikohde.

Me jatkoimme Svartifossilta eteenpäin ja kiersimme yhden merkityistä vaellusreiteistä, jonka huipennus oli lähes 1200 metrin korkeudessa sijaitseva Kristínartindar. Reitin loppu oli merkitty erittäin haastavaksi ja siellä oli muutama oikeasti vaarallinen paikka. Jos sinne lähtee, kannattaa olla hyvä peruskunto ja kunnon vaelluskengät mukana. En suosittele korkeanpaikankammoisille (minä kammoisena kyllä selvisin, vaikka oli tosi pelottavaa)! 

Ehkä hienoin paikka oli musta ranta, Reynisfjara, tämäkin ykköstien varrella lähellä Víkin kylää. Koko ranta mustaa hiekkaa ja kiveä, kalliossa ihmeellisiä muodostelmia. Suosittelen!

Reynisfjara.

 Lampaita ja islanninhevosia on todella paljon.

Jos mahdollista, kannattaa lähteä Islantiin! Voisin lähteä uudestaankin, silloin haluaisin olla luonnossa enemmän kuin nyt olimme.

Ainiin, Islantilaiset tuntuvat tykkäävän hampurilaisista paljon. Niitä oli ruokalistalla lähes joka paikassa.