Metsävarusteet

Olimme viikonloppuna kaksi yötä Liesjärven kansallispuistossa. Syksyinen metsä on ihana paikka! Viikonlopuksi osui tosi mahtavat kelit, kun kumpanakin päivänä aurinko paistoi. Silti, lämpötilan laskiessa lämmikkeet tulevat tarpeeseen ja tottakai mukana oli itseneulottuja sellaisia.

Jo helmikuussa neuloin parista jämälangasta tällaiset pipot. Itselleni tämän harmaan ja miehelle mustan. Ovat olleet kovassa käytössä siitä lähtien. Nämä on tosi kivat urheillessa ja mahtuvat mukavasti pyöräilykypärän allekin. Ja nuo korvaläpät, ihan mahtavan kätevät! Ei tarvitse vetää pipoa edestä silmille asti, jotta korvat pysyvät lämpimänä.

Samassa syssyssä neuloin kaulurin, jossa on keskellä edessä tuollainen korvaläppä. Siitä vaan ei ole kuvia. Sen ajatus on (ja se toimiikin), että se korvaläppä tulee keskelle eteen leuan kohdalle. Yleensä ainakin minulla kaulurit karkaa leuan kohdalta alas ja leuka jäätyy. Nyt kun leualle on erikseen tilaa, ei sekään pääse paleltumaan.

Tässä alemmassa kuvassa on minun Kappani. Aloitin sen helmikuussa Colourmartin kasmirista ja neuloin tähän mittaan. Sitten se seisoi nurkissa kuukausia, kunnes tajusin, ettei Kappa vain ole minulle tarkoitettu vaate/huivi/whatever. Niinpä päätin vain neuloa pätkä-Kappaani resorin ja päätellä langanpäät. Se on tällaisenaan varmasti käyttökelpoisempi minulle ja on kulkenut mukana useammalla metsäreissulla ja Islannin matkallakin. Kevyt ja pehmeä, mikäs sen kätevämpää.

Pakko näyttää vielä meidän uusimmat retkeilytarvikehankinnat. Nämä ostettiin kesällä Lapin reissulta. Kahvipussia olen halunnut jo vuosia, ensimmäisellä Lapinreissulla joskus vuosia sitten sellaisen näin, mutta en ole nähnyt missään myynnissä. Vaan nytpäs näin! Siidan - saamelaismuseon ja luontokeskuksen - kaupassa. Heti ostin, vaikka pohdinkin kokoasiaa pitkään ja hartaasti. Itse toki säilytän siellä teetä, koska en juo kahvia. Samasta paikasta hankittiin tuo ihana poronluinen voiveitsi metsäkäyttöön. Käsityötä kummatkin. Näitä käyttäessä tulee pakosti hyvälle mielelle, ovat niin kauniisti tehdyt. Tuo teepussi on minulla päivittäisessä käytössä, säilytän siellä irtoteet työpaikalla.

Uudempaakin valmista on, mutta tähän aikaan vuodesta alkaa taas olla kuvaamisen ongelmana valonpuute. Kohtapuoliin saa taas kaivaa kirkasvalolampun käyttöön!

Matkapostaus Islannista

Olimme matkassa 8 yötä, yhteensä neljässä eri hotellissa ja vuokrasimme auton viideksi päiväksi. 1€ oli reissumme aikana noin 130 Islannin kruunua. Hinnat olivat Suomen tasoon nähden aika samoissa, alkoholi on tosin vielä kalliimpaa kuin täällä. Varsinkin ravintolassa. Hotellit ovat myös hinnoissaan, varsinkin Reykjavikin ulkopuolella.

Lett-Lopia miehen Riddari-paitaa varten.
Lett-Lopi maksoi 290 ISK/kerä, eli noin 2,1€/kerä.

Reykjavikin ydinkeskusta on hyvin pieni ja sen ottaa helposti haltuun kävellenkin vaikka päivässä. Kaikki "tärkeä" on noin 3 kilometrin matkalla, kahden pääkadun - Laugavegurin ja Skólavördustigurin - varsilla. Toki pidemmäksikin aikaa siellä on nähtävää jos haluaa tarkemmin katsella ja tutkia.

Riddari (kuvattu kuva kirjasta Knitting with Icelandic wool)

Keskustaöiden jälkeen vuokrasimme auton Saga-vuokraamolta. Pikkubussi tuli noutamaan meidät hotellilta aamulla ja pääsimme laukkuinemme tosi kätevästi vuokraamolle kaupungin laidalle. Lähes kaikki retkien järjestäjät ym. tulevat noutamaan hotellilta, se homma on tuolla todella hyvin järjestetty.

Lett-Lopia Ranga-takkiin minulle.

Heti auton saatuamme suuntasimme ensimmäisenä Alafossin myymälään, joka sijaitsee viereisessä Mossfellsbaerin kaupungissa noin 16 km päässä Reykjavikin keskustasta. Meillä oli käytössä maps.me -appsi, jonka avulla suunnistimme perille, vaikka kauppa on kyllä pelkän kartankin avulla varmasti helppo löytää. Vain pieni puikkaus isolta ykköstieltä pois.

Ranga (kuvattu samaisesta kirjasta kuin Riddari)

Islannissa on muutama paikallinen ulkoiluvaatebrändi (66 north, Cintamani, Icewear), joiden myymälöissä kannattaa käydä jos on tarvetta villaisille tai teknisille vaatteille. Jokaisella merkillä on myymälä Reykjavikin keskustassa. Me kävimme Reykjavikin myymälöiden lisäksi Icewearin tehtaanmyymälässä Víkissä. Tehtaanmyymälä on hauskasti osittain tehtaan yläpuolella, jolloin sieltä on suora näkymä alas tehtaan tiloihin.

Vasemmassa yläreunassa peittoaihioita, neulekoneet siisteissä riveissä.

Tehtaalla valmistetaan neuletuotteita, ainakin sukkia ja peittoja, Ìstexin langoista. Miehet käyttivät neulekoneita ja naiset ompelukoneita, joka on perinteinen tapa tehtaissa.

Vasemmassa reunassa koneelta tuleva kirjoneuleaihio, oikealla villasukkakone.

Valmiita villasukkia, pöydällä työntekijä trimmasi langanpäitä kirjoneuleisesta aihiosta.

Lähestulkoon jokaisesta turistikaupasta löytyy islantilaisvillapaitoja ja -takkeja. Jos kuitenkin haluaa ostaa varmasti käsinneulotun tuotteen, kannattaa piipahtaa jossain Islannin käsinneulojien yhdistyksen putiikissa. Kaupoissa on pinoittain käsinneulottuja paitoja kokojärjestyksessä, kannattaa käydä katsomassa vaikkei olisikaan ostamassa valmista paitaa. Kuulin jostain, että Lopi-paidan neulomiseen menisi noin 15 tuntia.

Neuleaiheisten tutustumispaikkojen lisäksi minun mielestäni hienoimmat ja siisteimmät kohteet Islannissa olivat (ei tärkeysjärjestyksessä):

Jökulsárlón, jäätikkölaguuni sijaitsee kaakkoisrannikolla ykköstien varrella. Jäävuoret ovat koko ajan liikkeessä ja äänimaailma on kuin jostain toisesta maailmasta. Paljon turisteja, mutta silti näkemisen arvoinen. Suosittelen!

Jökulsárlón.

Kuumat lähteet Geysir ja Strokkur. Näiden lähellä on myös vesiputous nimeltään Gullfoss. Minuun se ei suurien turistilaumojensa vuoksi tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, vaikka itse putous oli kyllä ihan hieno.

Kuumien lähteiden höyryjä.

Islannin korkein vesiputous Glymur, jonka luokse pääsee tekemällä pienen päiväretken. Sellainen pieni lisä tavalliseen päiväretkeen tuolla on, että putouksen nähdäkseen on ylitettävä joki, jossa ei ole siltaa. Joen yli on viritetty vaijeri ja syvimmän kohdan yli puupölkky, jotka tekevät ylittämisestä mahdollisen. Meidän retkemme aikana joessa virtasi aika paljon vettä, mutta pääsimme silti ylittämään joen kastelematta varpaitamme. Moni kanssaylittäjä riisui kengät ylityksen ajaksi, mutta me loiskuttelimme joen yli vaelluskengät jalassa, lahkeet kenkien päälle vedettyinä. Reitillä on ylityksen jälkeen jyrkkiä ja tosi kapeita kohtia.

Glymur.

Tommi jokea ylittämässä.

Etelärannikolla, parisen kilometriä tieltä 1, on kaksikin vesiputousta; Seljalandsfoss ja tämä pienempi, jonka nimi ei ole tiedossani. Tämä kuvassa oleva putous on kauempana tieltä ja siellä olikin siksi paljon vähemmän ihmisiä. Putoukselle päästäkseen on pujahdettava rinteen sisälle joessa olevien kivien kautta. Itselläni oli jalassa nahkaiset tennarit ja pääsin toiselle puolelle ihan kuivin jaloin. Tämä oli hieno!

Etelä-Islannissa, myöskin tien 1 varressa sijaitsee Skógafoss, jossa vesi syöksyy 60 metrin matkan 25 metriä leveänä. Paljon ihmisiä, sillä parkkipaikka on aivan vieressä. Jos nyt ohi ajaa, kannattaa käydä tsekkaamassa, veden valtava voima tulee hyvin selväksi tuolla.

Svartifossille päästäkseen on käveltävä muutama kilometri Skaftafellin kansallispuistossa, mutta jos on hieno keli, niin suosittelen. Putoukselle vievä polku on hyvässä kunnossa ja helppoa kävellä. Kiva päiväretkikohde.

Me jatkoimme Svartifossilta eteenpäin ja kiersimme yhden merkityistä vaellusreiteistä, jonka huipennus oli lähes 1200 metrin korkeudessa sijaitseva Kristínartindar. Reitin loppu oli merkitty erittäin haastavaksi ja siellä oli muutama oikeasti vaarallinen paikka. Jos sinne lähtee, kannattaa olla hyvä peruskunto ja kunnon vaelluskengät mukana. En suosittele korkeanpaikankammoisille (minä kammoisena kyllä selvisin, vaikka oli tosi pelottavaa)! 

Ehkä hienoin paikka oli musta ranta, Reynisfjara, tämäkin ykköstien varrella lähellä Víkin kylää. Koko ranta mustaa hiekkaa ja kiveä, kalliossa ihmeellisiä muodostelmia. Suosittelen!

Reynisfjara.

 Lampaita ja islanninhevosia on todella paljon.

Jos mahdollista, kannattaa lähteä Islantiin! Voisin lähteä uudestaankin, silloin haluaisin olla luonnossa enemmän kuin nyt olimme.

Ainiin, Islantilaiset tuntuvat tykkäävän hampurilaisista paljon. Niitä oli ruokalistalla lähes joka paikassa.

Valmista virkattua (!) ja tulevaa neulottua

Ensimmäiset langat Titityyn kesäkalin palkinnosta on jo käytetty. En normaalisti virkkaa koskaan, sillä se on jotenkin ärsyttävää hommaa. En osaa sanoa miksi, mutta se vaan ei ole mun juttuni. 

Tällä kertaa kuitenkin innostuin tästä patalappuohjeesta niin, että päätin sietää virkkaamista kahden sellaisen verran. Ja tuli kivat! Yksinkertaiset ja käytännölliset. Lanka oli suhteellisen kivaa virkattavaa, vähän halkeili. Mutta minun kokemukseni mukaan virkatessa halkeilee kaikki langat.

Ohje: Topflappen nach omas muster
Lanka:Schachenmayr Catania Grande, 50 g / patalappunen

Alkuperäinen ohje, johon ensin törmäsin, oli saksankielinen. Kun tuo saksankielinen virkkaustermistö ei ole kauhean hyvin hallussa, aluksi hylkäsin idean. Myöhemmin kuitenkin törmäsin toiseen, erilliseen ohjeeseen, joka itse asiassa on tuo sama ohje, mutta englanniksi. Englanninkielisetkään virkkaustermit eivät ole kauhean hyvin hallussa, mutta kuvaa tiiraamalla sain kuitenkin aikaiseksi ohjetta vastaavat patalappuset. En oikein ymmärrä miksi nuo ohjeet ovat kokonaan erilliset, eivätkä löydy (edes linkkinä) toistensa Ravelry-sivuilta.

Tulipahan välillä tehtyä jotain muutakin kuin neulottua. Nyt voikin sitten taas pitää muutaman vuoden tauon virkkaamisesta.

 

 

Toissailtana aloitin huivia Stephen Westin ilmaisohjeella. Kaivelin varastoani, enkä löytänyt kivaa yhdistelmää oikeassa paksuudessa, joten päätin vapaamielisesti käyttää hyvin erilaisia lankoja, eri paksuuksissa. Osan neulon kaksinkertaisena ja osan sellaisenaan. Katsotaan mitä tulee. Yhteiskuvassa langat ainakin näyttävät kivalta:

Ohje: Bundled in brioche, ilmaisohje

Terveisiä Islannista!

Täällä näkee villapaitoja aika paljon. Eikä kai ihmekään, sää muuttuu täällä naurettavan nopeasti. 

Lett-Lopi hylly.

Tunnetuin Islantilainen lankavalmistaja on tietenkin Alafoss, jonka Lopi-lankoja myydään Suomessakin ainakin Titityyssä. Tehtaanmyymäläänhän oli päästävä, se kun on ihan Reykjavikin lähellä ja meillä on vuokra-auto käytössä. Jes. 

Selailin Alafossilla neuleohjekuvastoja tarkistaakseni kuinka paljon lankaa tarvitsen haluamaani villatakkiin. Mies seurasi olkani yli, kunnes totesi, että "toi on hieno". Ja niin ostettiin loppupeleissä langat kahteen paitaan, minun ja miehen. Vaikka mies on kyllä sitä mieltä ettei tarvitse yhtään villapaitaa.

Plötulopeja.

Einbandia, eli yksisäikeistä lankaa.

Lopihylly.

Käsinneulottuja villapaitoja ja -takkeja. Jokaisessa on neulojan nimi. Näitä on vaikka ja kuinka paljon mistä valita. Kaikissa sama pyöreä kaarroke, mutta erilaisia kuvioita on kymmeniä. 

Vaikka näitä myydään paljon tuliaisiksi, ne ovat siitä erilainen tuliainen, että paikallisetkin käyttävät niitä. 

Myös useimmissa supermarketeissa on todella hyvin varustettu lankaosasto. Tässä lähikauppamme, Hagkaupin, valikoimaa.

Kun olimme lähteneet Alafossilta, kävimme miehen kanssa seuraavanlaisen keskustelun:

mies: Kysyikö ne edes sulta että tarviitko apua?

minä: Ei.

mies: Niin, kyllä ne heti huomas että millä asioilla sä liikuskelet.

minä repesin ja hekottelin jonkun aikaa.

mies: Mikä on noin hauskaa?

minä: no liikuskelen...

mies: No kai ne nyt näki heti ettet sä mitään jääkaappimagneetteja oo sieltä ostamassa!

Niin, osasin siis ihan ilman apua valita langat kahteen paitaan. Jes! \o/

(Vakavasti sanottuna, on kyllä kiva kun on mies, joka tulee mukisematta lankakauppaan ja vielä innostuu siellä itsekin valitsemaan langat omaan paitaansa.)