Neuloin melkein tasan kaksi vuotta sitten Veera Välimäen Water & Stonen.
Tykkään villatakista hirrrveesti ja olen käyttänyt sitä paljon.
Nykyään se onkin surullisen nyppyinen pinnaltaan (käytän sitä silti).
Tässä se ensimmäinen versio:
Tämän vuoden maaliskuussa satuin sopivasti nettikauppaan ja
ostin Wollmeisen DK -lankaa.
Muutaman kuukauden lanka sai odotella ideaa ohjeesta, mutta sitten välähti (pitkät piuhat...)
Miksen neuloisi toista W&S:a, kun se ensimmäinen on ollut niin kiva ja käytännöllinen.
Ennen kuvausta villatakkia on jo käytetty paljon ja se on kertaalleen jo pestykin.
Silti se on siisti ja nypytön. Just täydellinen mekkojen kanssa.
Tykkään, tykkän, tykkään!
Neuloin takin vähän ohjetta tiiviimmällä tiheydellä. Ohjeessa 20 s. / 10 cm, minulla 22 s. / 10 cm.
Toivottavasti tiiviimpi pinta tekee takista kestävämmän, ainakaan noin pieni muutos tiheydessä
ei ole vaikuttanut laskeutuvuuteen. Se on just sopiva.
Tiheyden lisäksi tein muitakin pieniä muutoksia. Neuloin palmikot symmetrisesti etureunoihin
ja jätin selän ja etukappaleen palmikot kokonaan pois.
Lisäksi halusin takkiin nappikiinnityksen, koska mahani on palelevaista sorttia.
Vielä tein 2 extralisäystä vartalo-osassa, jotta leveähköt lanteeni mahtuisivat mukavasti villatakkiin.
Napit mahtuvat mukavasti palmikonkierron välistä, en tehnyt erikseen napinläpiä.
Napeiksi valitsin metallinapit, kun ajattelin niiden sopivan hyvin langan värin kanssa.
Lyijy ja metallinapit, hehheh, olinpas etevä.
Sellainen mukava, onnistunut, kovaan käyttöön jo päässyt neule.
Joskus kaikki tähdet on oikeassa linjassa!