Saalis I

 

Täältä pesee:

 

Rowan felted tweediä, Handun paksukkista, Hopeasäie Sukkaa,

Hopeasäikeen kehruukuitua, Lanitium ex Machina kehruukuitua,

Louhittaren luolan Väinämöinen ja Hopeasäie Aadaa.

 

Hyvä saalis, mutta edelleen kummastelen tuota keltaista kehruukuitua.

Siinä on kyllä 30% kashmiria ja kashmir on ihanaa.

 

Aadoista tulee isona muhkea kauluri. Väreinä hiili, hopea ja emerald.

Tämän Väinämöisen hankin vain siksi, että se on vyyhdillä niin kaunis.

 

Munakoison väriset Sukat aikovat Hay cardiganiksi. Pääsevät puikoille vielä tässä kuussa.



Nauruhepuleita ja huonojakin juttuja, eli 6. neuleretriitti

Olin nopeasorminen ilmoittautuessa

ja pääsin mukaan kuudenteen retriittiin.

Jos nauru todella pidentää ikää, niin tämä viikonloppu pidensi sitä reilusti.

 

Villavyyhdin etäpisteesta hankin ihania Lanitium ex Machinan kehruukuituja.

 

Rukkeja oli vähemmän kuin aikaisemmissa retriiteissä.
Itse en kyllä neulonut silmukkaakaan, vain kehräsin.

 

KVG:n ja Hopeasäikeen myyntipisteet, taustalla siintää lankakirppispöytä.

 

Kehruuseen saatiin koukutettua taas yksi neuloja lisää...

 

 

 

Eteisessä oli niin kylmä, että skumppakin meni jäähän.



Neulojat ovat monitaitoista porukkaa, myös hiustenleikkuu onnistui.

 

Ihana viikonloppu, onneksi on enää tämä viikko töitä

ja pääsen talvilomalle lepäämään.

 

 

 

Tässä on terveiset siltojen alle...

Vietin viikonloppuni käsityömessuillen Wanhassa satamassa.

Lauantaina käväisin Tikkitakkisilla matkalla Wanhaan satamaan. 

Vaikka visiittini Tikkitakkisilla oli pikainen, ehdin silti tehdä hankintoja.

Ilun värjäämiä ihanuuksia.

Villavyyhdin etäpiste.

Lauantaina oli kaunis, kuulas pakkassää.

Lankaa oli...

Hopeasäie Sukkaa.

Lisää Sukkaa.

Louhittaren Väinämöiset olivat kuin telkien takana.

Lauantai-iltana alkoi lumimyräkkä. 

Sunnuntaiaamuun mennessä lunta oli tullut noin 20 cm 

ja sunnuntaiaamuna messuille lähtiessäni pyrytti edelleen.

Näkymä kauppatorilta merelle päin.

On se aurinko siellä jossain pilvien takana.

Sunnuntaina messuilta lähtiessä sää oli seljennyt. 

Katajanokalta rautatientorille kävellessäni päässäni soi Leevi and the Leavingsin kappale:

Jos Helsinki on kaunis.

"Jos Helsinki on hetkisen kaunis,

kun on valkoinen maa,

pian räntää sataa taas."

Huomenna töihin lepäämään.

Ainiin, viikonlopun saldo:

300 g kehruukuitua

1100 g lankaa

hiilikuitupuikot

puurasia

kivaa!

Kuvatodisteita saaliista myöhemmin.

Herätys!

Ohhoh, täällähän ollaan nukahdettu ihan totaalisesti.

On otettu reilun vuoden talviunet, luulisi olevan virkeä olo.

Ei ole edes mitään hyvää selitystä, ei oikeastaan mitään selitystä.

Blogi vain uinahti.

Ehkä toisinaan käy niin, että vaan nukahtaa.

 

Mevrouw Walvis antoi minulle pienen tönäisyn jatkaa blogin kirjoittamista ja tässä sitä taas ollaan!

Kiitos tönäisystä, olen välillä meinannut palata blogin pariin,

mutta jättänyt sen sitten aina jostain syystä tekemättä.

Koska blogien lukeminen on tämän tauon aikana ollut yhtä huonolla tolalla kuin kirjoittaminenkin, niin en jaa tunnustusta eteenpäin.

 

Sitten viimebloggauksen olen hankkinut rukin

ja toisenkin rukin (sen ensimmäisen möin kyllä toisen alta pois) ja opettelen kehräämään.

Jotain kehitystä lienee jo tapahtunutkin sillä kehruusaralla.



 

Ensimmäiset kehruut olivat kovin kierteisiä.

Nykyään käsinkehrättyäni voi jo käyttää neulomiseenkin.

 

Tällä hetkellä puikoilla on testineuletakki,

siitä en voi kertoa tämän enempää.

Juuri valmistuneesta paidasta pitäisi ottaa kuvat, että voisin näyttää mitä on tullut tehtyä.

Myös uusimmat villasukat on kuvaamatta.

 

Ehkä tästä vielä päivittyvä blogi saadaan.

Syksyn pimeässä.

Lämmitin saunaa mökillä. Pesästä löytyi puolisen kiloa rautanauloja.

Saunassa oli lämmin, ulkona jo kovin viileää. Ihokarvat pystyssä jäähdyteltiin.

On täällä neulottukin. 

Jämälangoista on tullut sukkia, ainakin kuusi paria.

Nyt on puikoilla NaKniSweMo (National Knit a Sweater Month) -villatakki. Marraskuu aikaa neuloa, omastani on neulottu vasta noin neljännes. 

Saattaapi tulla kiire.

Metsässäkin kävin, tosin jo muutama viikko sitten.

Kuntouttamassa lonkkaani, jonka satutin pienessä kolarissa. Muutama viikko meni aika kipeänä, nyt alan onneksi olla lähes ennallani.

Josko saisin aikaiseksi päivitellä useamminkin, mitään en kyllä lupaa.

Karhunkierroksella.

Kesäloman kunniaksi ajelimme Kuusamoon aikeena kiertää 

Karhunkierroksesta 70 kilometrin pituinen reitti.

Lähdimme liikkeelle Ristikalliosta.

Ensimmäisenä iltapäivänä matkaa kertyi 9 kilometriä, 

aikaa meni noin 3 tuntia.

Ensimmäisen päivän reitillä oli Ristikallion näköalapaikka.

Ensimmäisen yön vietimme yhden kanssavaeltajan kanssa Taivalkönkään autiokämpässä. Kämppä on aivan könkään rannalla ja virran ääni kuului mukavasti sisälle asti.

Aamu-usvaa Taivalkönkään yläpuolella. 

Taivalkönkään putouskorkeus on kuutisen metriä.

Vaellusta varten neulottu pipo oli taukokäytössä. Osoittautui hyväksi.

Toisena vaelluspäivänä kuljettiin Taivalkönkäältä etelään päin Oulankajokea seuraillen. Runsulammella pidettiin juomatauko.

Noin yhdeksän kilometrin vaeltamisen jälkeen saavuttiin Oulangan luontokeskukseen, josta ihmiset saivat munkkia ja kahvia 

ja rinkka sai uuden - hyvin tarpeellisen - soljen.

Oulangan luontokeskukselta on muutaman sadan metrin matka Kiutakönkäälle. Täällä Oulankajoen putouskorkeus on nelisentoista metriä. Jylinä on komeaa.

Lounas nautittiin Merenojan nuotiopaikalla, jossa

kuukkeli oli hyvin kiinnostunut eväistämme.

Toisena päivänä näimme makkarajärven. Muistan niistä puhutun jo ala-asteella, nyt vasta pääsin sellaisen näkemään.

Ilta alkoi jo pimetä, eikä Jussinkämppää alkanut näkymään. Reitin varrella oli ristiriitaista tietoa siitä, kuinka pitkä matka kämpälle on. Toiset viitat väittivät matkaa olevat seitsemän kilometriä, toiset kahdeksan. Totuus taisi olla jossain vähän päälle kahdeksan kilometriä. Viimeiset kaksi kilometriä olivat pitkiä.

Päivän vaellussaldo 24 kilometriä, aikaa meni 9 tuntia. 

Jussinkämpällä oli viisi vaeltajaa meidän lisäksemme, autiokämppä sekin.

Kolmantena päivänä reitistä oli jäljellä vielä 37 kilometriä. 

Jo liikkeelle lähtiessä kävi kuitenkin ilmi, 

että koivet eivät tule kestämään loppuun asti. 

Kolmannen päivän lopuksi noustiin 242 porrasta ylös Kallioporttiin.

Tiputus jyrkänteeltä alas on pitkä ja jyrkkä.

Kallion päällä syötiin lounas. 

Koivet kertoivat, etteivät aio enää kantaa kovin pitkälle.

Kolmannen ja viimeisen vaelluspäivän saldoksi tuli 13 kilometriä, 

aikaa meni melkein viisi tuntia. 

Oulanka basecampiin asti päästiin, loppu jäi näkemättä.

Ehkäpä joskus lähdetään katsomaan mitä Karhunkierroksen loppupäässä on.

Väliyhteenveto

Viime aikoina on puikoilta tullut 

- villapaita, joka sai purkutuomion heti valmistuttuaan

- villatakki, joka purettiin ennen valmistumistaan

- sukat, jotka on tehty ihanan värisestä langasta:

Kiila-sukat Wollmeise 100% värissä Tandoori Masala.

- huivi, joka on hyvä harteilla ja on myös ihanan värinen:

 Pogona-huivi Sanguine Gryphon Eidos -langasta. Ihana lanka, muuten!

 Tällä hetkellä puikoilla on

- pitsihuivi, joka tuntuu olevan ikuisuusprojekti

- onteloneulehanskat, hi-das-ta neuloa

- sukat, joista tulee ihanat!

- kirjan kannet

- sukat, joita kokeiltuaan mies halusi ne itselleen

- ISO huivi pitsilangasta

Tänä vuonna on valmistunut

- 3 villapaitaa

- 5 villatakkia

- 13 paria sukkia

- 12 huivia tai kauluria

- 10 päähinettä

- 2 paria lapasia

- vähän jotain muuta pientä (mm. lumiukkokranssi)

Lankalakkoon menin 7.8. ja se on pitänyt! Tarkoituksena tietenkin neuloa omasta varastosta, joka on salaa kasvanut yli 20-kiloiseksi.

Listat on ihania, siksi listoja.