Yllätyspipo

Otin jälleen kerran osaa SKK:hin, eli syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin - viikonlopun kestävään neulojien ja kehrääjien tapahtumaan.

Mukana oli neulottavaa reilusti, sillä enhän minä enää kehrää. Paitsi tällä kertaa. AnuW:llä oli mukanaan kaksipolkiminen Bliss, jota sai lainata kokeiluun. Jotenkin neulominen ei sujunut - liian hankalaa neulottavaa, liian iso työ retkituolissa neulottavaksi, liian huono valo... - niinpä ostin kirppispöydästä kreiseimmän mahdollisen kuitubätin ja aloin polkemaan.

En suunnitellut yhtään, en pingottanut saadakseni tasaista säiettä, en harmitellut möykkyjä, kehräsin vain. Muutaman tunnin polkemisen jälkeen bätti olikin jo lankana. Aika kreisi, vai mitä?

Oli kiva kehrätä pitkästä aikaa, mutta totesin langan valmistuttuani, ettei minua harmita rukin myyminen. En kaipaa kehräämistä. Tosi kiva oli päästä vähän polkemaan, mutta omaa rukkia en kaipaa. Iso kiitos vielä AnuW:lle rukkilainasta!

Kuitu: Joku sekalaisia materiaaleja sisältävä bätti.
Lanka: 90 g, 175 m

Ensin ajattelin, ettei tästä mitään neuloa voi. Kunnes muistin Martina Behmin pipo-ohjeet, joihin voi käyttää minkä paksuista lankaa tahansa ja jotka on neulottu ainaoikealla. Tällainen epätasainen lanka kun toimii parhaiten juurikin ainaoikeassa. Eikun neulomaan!

Ohje: Langfield
Lanka: käsinkehrätty, 60 g

Kuidussa on kullanväristä glitteriä, joka pikkasen kutittaa, mutta ei se vielä ole pipon käyttämistä estänyt. Kuvista vain kaksi oli melkein tarkkoja, tässä näette niistä molemmat. Aina ei mene ihan putkeen.

Tällä hetkellä päällä on uusin valmistunut neulepusero, jota ei ole vielä saatu kuvattua. Arkena emme hovikuvaajan kanssa näe valoa kuin työhuoneiden ikkunoista, eli ainoat kuvausajat ovat viikonloppuisin. Päivitystä siis ensi viikolla. Nyt jo voin kertoa, että tästä puserosta tuli tosi kiva!

p.s. Piposta jäi jäljelle 30 g lankaa. Jos joku haluaa sen, niin huikatkaa!