Smithfield

Hups, ei ehditty hovikuvaajan kanssa toissa viikonloppunakaan valoisaan aikaan kuvaushommiin. Noh, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Nyt on meinaan valmistunut todella mieleinen paita! Tykkään tosi paljon. Lanka ja malli sopii just täydellisesti toistensa kanssa. Ja pusero on mukava päällä, sopiva ja ihana.

Ohje: Smithfield pullover, ilmaisohje nettineulelehti Knittystä
Lanka: Louisa Hardingin Thistle, 60% merino 40% alpakka, 650 g

Lanka laskeutuu tosi kivasti, suht raskaasti ja on juuri omiaan tällaiseen yli-isoon puseroon. Värikin tuntuu sopivan minulle hyvin, vaikkei ihan siellä mukavuusalueella olekaan.

Pusero neulotaan ylhäältä alas saumattomana, kuten suurin osa neulomistani paidoista. Kuvien ottamisen aikaan pusero oli ollut käytössä jo useamman kerran. Pikkasen tuo lanka pilliintyy, mutta se nyt oli oletettavissakin sen pehmeyden perusteella.

Langassa on kaksi hieman erisävyistä violetin sävyä. Se tuo paitaan kivan eläväisen värin. Pintaneuleen kanssa meinasin mennä siitä missä aita on matalin ja neuloa paidan kokonaan sileää. Mieli kuitenkin muuttui, mikä on hyvä kun nyt valmista paitaa katselen. Tuo pintaneule on just se juttu tässä, vaikka olikin ärsyttävää neuloa (3 nurin, 1 oikein; liikaa nurjausta minun makuuni).

Vähän meinasi tulla viileä pihalla kuvatessa. Sitä on niin tottunut pieneen plussakeliin, että pari astetta pakkasta tuntuu kylmältä.

Mut jee! Kiva paita, kiva lanka, kiva fiilis!

Pikkuveli tarvitsisi pipon ja sukat, niitä ehkä seuraavaksi. Joulun tienoilla on melkein kaksi viikkoa lomaa, on aikaa neuloa (ja treenata...).