Syyskuun alussa kaveri etsi koeneulojaa uudelle kauluriohjeelleen.
Minä nostin heti käteni ylös ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi.
Koeneulominen on kivaa, en osaa oikein sanoa miksi, mutta joku siinä
tällaista kaltaistani pilkunviilaajaa kiehtoo.
Jos nyt joku ihmettelee, että miten niin pilkunviilaaja, tuo nainenko muka.
Kyllä! Tietyissä asioissa ja kun tarve vaatii, olen viilaaja.
Käytän tätä ominaisuutta harkiten ettei se kulu loppuun.
Ohje: Vuorelan ruusut, ilmestyy myöhemmin Lanka: Louhittaren luolan värjäys, minun käsinkehräämäni villa-silkkisekoite |
Kuvattavana oleminen ei ole niitä lempijuttuja,
mutta yritän suht itsekritiikittömästi julkaista kuvia itsestäni.
Ei tämä niin vakavaa ole tämä elämä.
Kauluri oli kiva neuloa ja siitä tuli käytännöllinen.
Tykkään tuosta käännettävästä reunasta, jonka saa puettua vähän eri tavoilla.
Ja aina on plussaa kun pystyy käyttämään nättejä nappeja.
Hiukset ovat lyhentyneet entisestään, nyt on enää tuossa päällä
tuollainen vähän pidempi kohta. Muualta pituus on siinä 10 mm tienoilla.