sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ette kyllä usko, mutta neuloin ne kynsikkäät jo!


Kyllä vain! Niin vaan ne valmistui, kun vaan neuloin enkä vain suunnitellut neulovani. Kuinka kummaa. En tosin neulonut niitä Tommin Aamu-paidasta jääneistä langoista, vaan varastoon kuin salaa piiloutuneesta Tuku-vyyhdistä, jota en ollut edes Ravelryn lankavarastooni listannut. Todella kummallista, normaalisti olen todella tarkka varaston päivittäjä.

Hassua miten joistain asioista muodostuu pään sisällä jotenkin hankalampia asioita kuin ne ovatkaan. Kuten nyt tämä kynsikäsasia. Olen vuosia halunnut ja kaivannut sellaisia ja ollut kateellinen miehelle neulomistani kynsikkäistä (ajalta ennen Ravelryä, ne on siis yli 10-vuotiaat). Aina olen vaan ajatellut, että hmpf, liian monta sormea neulottavaksi ja liian monta langanpäätä pääteltäväksi. No. Onhan niitä, mutta kyllä ne siitä neulomalla ja päättelemällä vähenee. Tästä kynsikäsparista innostuneena puikoilla on jo sormikkaat, ihan umpinaisilla sormilla. Kyllähän tällainen innostus kannattaa hyväksi käyttää.


Ohje: omasta päästä, intialaisella peukalokiilalla
Lanka: 47 g Tukuwool fingeringiä värissä 2 Humu
Puikot: 1,2 mm metalliser sukkapuikot

Neuloin tällaiset pitkät kynsikkäät, kun minulla on tapana jäädyttää sormeni aika helposti. Kuvatessakin alkoivat jo sormenpäät viilentyä kovasti, vaikka aikaa meni ehkä 10 minuuttia ja pakkastakin oli vain noin 15 astetta. Muualta ei kylmä tullut, vain sormenpäistä, eli kyllä nämä lämpimät on!



Kaikki resorit ovat kierrettyä joustinta (kiitos Sanna ideasta!). Niin pitkälle en kuitenkaan mennyt, että olisin nurjatkin silmukat neulonut kiertäen, joku roti sentään. Oikeat kiertäen vain, siitä juuri ja juuri selvisin. Jostain syystä kierrettyjen silmukoiden neulominen on tooooosi vastenmielistä.

Alussa minulla oli 54 silmukkaa, mutta en kyllä laittanut ylös yksittäisten sormien silmukkamääriä. Neuloin ja sovitin, neuloin taas vähän ja sovitin taas. Toista kynsikästä neuloessani jouduinkin sitten hieman laskeskelemaan, mutta en silloinkaan laittanut mitään silmukkamääriä muistiin. Olisi ehkä kannattanut.



Opin muuten uuden neuletekniikan näitä neuloessani; tubular luomisen ja päättelyn. (Jos joku muuten tietää tälle suomenkielisen nimen, saa huikata!) Ei meinannut aivo millään taipua siihen, mutta lopulta kuitenkin tajusin miten sen tehdään. Sain henkistä tukea neulekavereilta, kiitos siitä (ja ratakiskosta myös). Mutta nytpäs osaan!

Neuloin näitä Lieksan Talvi-Tappaamisessa, jossa oli jälleen kerran todella hauskaa ja ai että miten hyvää ruokaa Jarkko taas teki. Namnamnam. Suosittelen lämpimästi kaikille! Seuraavien Tappaamisten ajankohdatkin on jo päätetty, ei kun allakkaan: Kesä-Tappaaminen 28.6.-1.7. ja Talvi-Tappaaminen 6.-9.12.




2 kommenttia:

  1. Sormikkaat ja kynsikkäät vaativat tietyn mielentilan täälläkin toteutuakseen, vaikka ovat varmasti pienitöisemmät kuin neulomani paidat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kumma juttu... joku päänsisäinen esto varmaankin. Ehkä.

      Poista