keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Vauvan peitto


Ohhoh, peitto valmistui jo 18.1. mutta kuvaaminen on näköjään ollut hankalaa kun siihen meni yli kuukausi. Noh, parempi myöhään kuin ei silloinkaan, eikö?!


Ohje: Undercover
Lanka: Gjestal Janne värissä 403, 600 g eli 12 kerää


Peiton neulominen aloitetaan keskeltä. Lisäyksiä tehdään symmetrisesti kahdeksan joka toisella kerroksella ja peitosta tulee siis neliö. Pitsikuvio oli helppo oppia ulkoa ja loppua kohti sen neulominen alkoi jo hieman puuduttaa. Lopputulos on mielestäni kiva ja toivottavasti sopii tulevaan perheeseen hyvin.






Nämä peiton langat eivät varastossa kauaa seisoneet. Ostin ne 29.12. ja ne oli kokonaan käytetty 18.1. Lisää tällaista kiitos! Kunhan vaan malttaisi taas neuloa niitä varaston vanhoja, eikä ostaa lisää lankaa. Käväisin Tallinnassa työmatkalla ja sattumalta minut vietiin lounaalle siihen Wool & Woollenia vastapäätä. Se on lempilankakauppani Tallinnassa ja olihan siellä piipahdettava. Ja, no, katsokaa itse:







 Molemmille on toki käyttötarkoitus tiedossa. Ohut musta merino yhdistyy työkaverilta saamaani ohuen kasmirin kanssa paidaksi ja alempi shetlanninvillakasa muotoutunee kirjoneulehameeksi. Neulomista vaille valmiit!


maanantai 12. helmikuuta 2018

Karvahattu!


Törmäsin Ravelryssä tällaisen karvalakin ohjeeseen jonkinn aikaa sitten ja olihan se ohje ostettava ja lakki neulottava.


Ohje: Fleeced earflap hat
Lanka: Cascade 220 kaksinkertaisena + huovutusvilla

Hattu neulotaan alhaalta ylös; ensin otsa- ja korvaläpät ja sitten itse hattuosa. Hidastahan tuon neulominen oli, kun tosi usein sai keskeyttää neulomisen villatupsujen tekemisen ajaksi. Aluksi tein villatupsuista ihan liian paksuja, mutta jonkun aikaa neulottuani alkoi löytymään sopiva tupsun paksuus. Yllättävän ohuellakin villatupsulla pärjäsi. Järjestelin tupsut riveihin, siitä oli helppo napata tupsu tarvittaessa.





Langan ja villan väriero on niin suuri, että villa näkyy neuloksen oikealle puolelle silmukoiden väleistä. Fiksummalla värivalinnalla tämän olisi voinut estää, vaikka ei se minua hirveästi haittaa. Hattu on tyynellä kelillä lämmin, tuuliseen keliin se ei oikein sovi, koska harvan neuloksen läpi pääsee tuuli puhaltamaan. 




Neuloin ohjeen isoimman koon mukaan, sillä tiheyteni oli hieman napakampi kuin ohjeessa. Lisää syvyyttä olisi saanut vielä olla, hattu meinaa nousta niin, että korvannipukat paljastuvat. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin tehdä korvaläppien alareunoihin nauhat, joilla läpät saisi sidottua leuan alle.





Sellainen mielenkiintoinen neulomiskokeilu!



lauantai 10. helmikuuta 2018

Sukkaa pukkaa


Vanhasta varastosta -teema jatkuu. Moniväriset sukat ovat osa lahjaa ja turkoositkin menevät äidin miehelle lahjaksi. Kallu todella arvostaa neulomiani sukkia, siksi neulonkin hänelle mielelläni.


Ohje: perussukka varresta varpaisiin
Lanka: Handu kasmirsukkis värissä Pelko pois, 73 g






Ohje: Kalajoki
Lanka: Handu Paksukkis 100 g




maanantai 29. tammikuuta 2018

Kymmenen sormea


Nämä sormikkaat tuli neulottua lähinnä lentokentillä ja lennoilla. 4 lentoa ja lennon odottelua siihen riitti. Olivat hyvää lentoneulottavaa; kevyt kantaa mukana ja vaativat paljon sovittelua kun sormien neulomiseen asti pääsin. Yhdellä lennoista istuin varauloskäyntirivillä, lentoemon istuinta vastapäätä ja hän kommentoi: "Sullahan on lennon laskeuduttua valmiit sormikkaat". Ihan en sillä lennolla valmiiksi ehtinyt...



Ohje: omasta päästä, omiin käsiin sovitellen
Lanka: Tukuwool fingering 45 g värissä Uupo ja 5 g värissä Tyyni
Puikot: 1,2 mm
Tiheys: 32 s, 52 krs / 10 cm


Tommin Aamu-paidasta jäi 45 g Uupo-Tukua. Ajattelin saavani siitä sormikkaat neulottua, kun kynsikkäisiinkin meni vain 47 g. Kynsikkäiden varsi on aika pitkä, tein sormikkaisiin lyhyemmän ja kuvittelin että lanka sitten riittää sormiin. No, ei riittänyt, vaan jouduin harrastamaan pienimuotoista leikkaamista ja purkamista:




Olisin halunnut yksiväriset sormikkaat, mutta onneksi tuo sininen menee hihan alle piiloon melkein aina. Ja sattumalta värit ovat melkein prikulleen samat kuin minun untuvatakissani. Ja sain kaksi lankajämää käytettyä pois. Kaikinpuolin hyvin meni siis kun pääsin kaksivärisyyden aiheuttamasta pettymyksestä yli.

Lankaa kului yhteensä 50 g, eli kokonaisen Tuku-vyyhdin pitäisi riittää pariin 7,5-kokoisia sormikkaita.





Sormikkaissa on 54 silmukkaa, 1 o kiertäen, 1 n joustin ja joskus 20 vuotta sitten isoäidiltä opittu peukalokiila. Tällä kertaa laitoin muistiin sormissa käyttämäni silmukkamäärätkin:
  • peukku 23 s
  • pikkurilli 18 s
  • nimetön 20 s
  • keskisormi 22 s
  • etusormi 20 s


Käytiin etelässä kuvaamassa sormikkaat. Tai no, ei me ihan pelkän kuvaamisen takia sinne asti tultu, olimme myös tärkeillä synttärikutsuilla vieraina. Seuraava etelän työkeikka on helmikuussa, siihen samaan on yhdistetty yhdet häät. Yhtä juhlaa tuntuu olevan!


perjantai 26. tammikuuta 2018

Räyhäkkäät Tadpoles-sukkaset


Sukkien neulominen innostaa taas! Nyt tuntuu siltä, että neulon varaston sukkalangat pois kokonaan. Niitä ei ole kovin paljon, ehkä kuuteen sukkapariin riittävät.


Ohje: kuvio Tadpoles, muuten oma perussukka
Lanka: Louhittaren luolan Väinämöinen sport värissä Ärjy, 100 g


Tämä lankaparka on ollut varastossani helmikuusta 2014. Ansaitsi jo tulla neulotuksi! Ohjeesta käytin vain kaavion, muuten neuloin oman mieleni mukaan varresta varpaisiin. Kuvio on helppo oppia ulkoa, eikä yhden kuvion neulottuaan tarvinnut kaaviota enää paljon katsella.

Neuloin sukat 1,5 mm sukkapuikoilla ja tiheyteni oli 32 s / 10 cm. Vähän tiukempi kuin ohjeessa, jossa ohjeistettiin tiheyteen 28 s / 10 cm. Sukat menevät kuitenkin jalkaani ongelmitta, toivottavasti saajalleenkin.

Varastossa on vielä yksi sukkalanka vuodelta 2013, se sieltä kovasti huutelee. Otan sen puikoille heti kun saan parit sukat niiltä pois. Ei voi olla liian monta WIPpiä ihmisellä.


ranskalainen kantapää


Tämä Ärjy on aika räyhäkkä väri kyllä, sopii hyvin näin talvella neulottavaksi. Ei mene kudin helposti hukkaan.




Pakko näyttää vielä tämä ihana kasa:




Se on Hjeholts uldspinderin Dansk Pelsuldia ja siitä tulee The Oa. Se on kirjoneulehuppari. Puikoille heti kun mahdollista! Ja tuo lanka, ihanan rouheaa ja karvaista, ah. Ja ei, kuva ei ole mustavalkoinen, on siinä värit.



tiistai 23. tammikuuta 2018

Kasmirsetti


Vuoden 2018 teemani on vanhasta varastosta, niinpä tämä 2016 varastooni muuttanut ihanuus pääsi vihdoin puikoille. Ensin ajattelin, etten näin kirkkaasta vihreästä voi neuloa mitään itselleni. Mieleni kuitenkin muuttui kun kerin lankaa. Niin ihanan pehmeää ja ihanaa ja ja ja.




Lappiin muutettuani olen kaivannut leuan kunnolla peittävää kauluria, leuka kun meinaa palella aika helposti. Loin kaulurin silmukat ainakin kolme kertaa, neuloin pätkän ja purin taas. Ei meinannut ihan heti löytyä oikeaa tapaa ja muotoa. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja kaulurista tuli juuri sellainen kuin ajattelin.


Kameran objektiivista oli hyvä peilata.


Kauluri  on kokonaan 2 oikein 2 nurin joustinta neulottuna napakkaan tiheyteen (en tietenkään ole mitannut tiheyttä). Loin kauluriin lopulta 84 silmukkaa, jotta se pysyisi kivasti leuan päällä eikä alkaisi valumaan. Leualle neuloin "pesän" lyhennetyillä kerroksilla, parin hiihtoretken testaamisen jälkeen se toimii just niin kuin pitääkin! Kauluri pysyy hyvin leuan päällä, muttei tule liian ylös. Myös kaulurin alareunassa on edessä lyhennettyjä kerroksia neulottuna niin, että etualareuna on alaspäin kapenevan kolmion muotoinen.


Ohje: kauluri ja pipo omasta päästä
Lanka: Handu Kashmir 100%, kauluriin 33 g ja pipoon 66 g


Pipon aloitin päälaelta, jotta saisin kaiken langan mahdollisimman hyvin käytettyä. Lisäilin silmukoita ensin joka toinen ja sitten joka kolmas kerros, kunnes niitä oli 88. Sitten neuloin sileää oikeaa sopivan matkaa ja aloitin 2 o, 2 n joustimen. Päättelyn tein tubular cast offilla.

Tästä tubulaari-hommasta tuli hetkessä mun ykkössuosikki! Sillä saa NIIN siistin reunan, eikä kiristä. Luulenpa, että koko muu maailma on tajunnut sen jo aikaisemmin, mutta jos ei ole, niin suosittelen kokeilemaan!


No mites tää nyt on näin tiukassa...


Kaamos on päättynyt jo 9.1. ja tänään päivän pituus on jo yli 4 tuntia. Nopeasti se valo palaa, maaliskuun loppupuolella täällä onkin jo pidempi päivä kuin Helsingissä.

 
Aukes!




sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ette kyllä usko, mutta neuloin ne kynsikkäät jo!


Kyllä vain! Niin vaan ne valmistui, kun vaan neuloin enkä vain suunnitellut neulovani. Kuinka kummaa. En tosin neulonut niitä Tommin Aamu-paidasta jääneistä langoista, vaan varastoon kuin salaa piiloutuneesta Tuku-vyyhdistä, jota en ollut edes Ravelryn lankavarastooni listannut. Todella kummallista, normaalisti olen todella tarkka varaston päivittäjä.

Hassua miten joistain asioista muodostuu pään sisällä jotenkin hankalampia asioita kuin ne ovatkaan. Kuten nyt tämä kynsikäsasia. Olen vuosia halunnut ja kaivannut sellaisia ja ollut kateellinen miehelle neulomistani kynsikkäistä (ajalta ennen Ravelryä, ne on siis yli 10-vuotiaat). Aina olen vaan ajatellut, että hmpf, liian monta sormea neulottavaksi ja liian monta langanpäätä pääteltäväksi. No. Onhan niitä, mutta kyllä ne siitä neulomalla ja päättelemällä vähenee. Tästä kynsikäsparista innostuneena puikoilla on jo sormikkaat, ihan umpinaisilla sormilla. Kyllähän tällainen innostus kannattaa hyväksi käyttää.


Ohje: omasta päästä, intialaisella peukalokiilalla
Lanka: 47 g Tukuwool fingeringiä värissä 2 Humu
Puikot: 1,2 mm metalliser sukkapuikot

Neuloin tällaiset pitkät kynsikkäät, kun minulla on tapana jäädyttää sormeni aika helposti. Kuvatessakin alkoivat jo sormenpäät viilentyä kovasti, vaikka aikaa meni ehkä 10 minuuttia ja pakkastakin oli vain noin 15 astetta. Muualta ei kylmä tullut, vain sormenpäistä, eli kyllä nämä lämpimät on!



Kaikki resorit ovat kierrettyä joustinta (kiitos Sanna ideasta!). Niin pitkälle en kuitenkaan mennyt, että olisin nurjatkin silmukat neulonut kiertäen, joku roti sentään. Oikeat kiertäen vain, siitä juuri ja juuri selvisin. Jostain syystä kierrettyjen silmukoiden neulominen on tooooosi vastenmielistä.

Alussa minulla oli 54 silmukkaa, mutta en kyllä laittanut ylös yksittäisten sormien silmukkamääriä. Neuloin ja sovitin, neuloin taas vähän ja sovitin taas. Toista kynsikästä neuloessani jouduinkin sitten hieman laskeskelemaan, mutta en silloinkaan laittanut mitään silmukkamääriä muistiin. Olisi ehkä kannattanut.



Opin muuten uuden neuletekniikan näitä neuloessani; tubular luomisen ja päättelyn. (Jos joku muuten tietää tälle suomenkielisen nimen, saa huikata!) Ei meinannut aivo millään taipua siihen, mutta lopulta kuitenkin tajusin miten sen tehdään. Sain henkistä tukea neulekavereilta, kiitos siitä (ja ratakiskosta myös). Mutta nytpäs osaan!

Neuloin näitä Lieksan Talvi-Tappaamisessa, jossa oli jälleen kerran todella hauskaa ja ai että miten hyvää ruokaa Jarkko taas teki. Namnamnam. Suosittelen lämpimästi kaikille! Seuraavien Tappaamisten ajankohdatkin on jo päätetty, ei kun allakkaan: Kesä-Tappaaminen 28.6.-1.7. ja Talvi-Tappaaminen 6.-9.12.