keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Sukkaa pukkaa


Tämä vuosi on ollut sukkien neulomisen suhteen aika hiljainen. Vuoden lopulla rykäisin kuitenkin lyhyessä ajassa kolme paria sukkia, koska veli sanoi hukanneensa kaikki villasukkansa. Pitihän sitä veljen varpaista huolta pitää ja sukkia neuloa. Nämä on ihan perussettiä kaikki; 64 silmukkaa, sileää varresta varpaisiin, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus.



Ohje: ei ole
Lanka: Trailing Clouds Nimbus Self Striping Sock värissä Mind the Gap, 70 g






Ohje: eipä ole näihinkään, yhden kerroksen raitoja
Langat: Lang Yarns Jawoll Superwash 75/25 värissä 67 ruskea, 50 g
Unwind Yarn Company Luxe Xock värissä Alpine, 25 g






Ohje: eipä ole
Lanka: Lanitium ex Machina Basic sock värissä Lothlorien, 65 g





Nyt puikoilla pipo samalle miehelle. Neuloin ensin yhden, joka lienee pieni. Oli aloitettava toinen isommalla silmukkamäärällä. Ehkä se ensimmäinen jää minulle itselleni, saapa nähdä.

Tänään on muuten tämän vuoden viimeisen kesälomaviikon ensimmäinen päivä, jes!






maanantai 14. joulukuuta 2015

Smithfield


Hups, ei ehditty hovikuvaajan kanssa toissa viikonloppunakaan valoisaan aikaan kuvaushommiin. Noh, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Nyt on meinaan valmistunut todella mieleinen paita! Tykkään tosi paljon. Lanka ja malli sopii just täydellisesti toistensa kanssa. Ja pusero on mukava päällä, sopiva ja ihana.



Ohje: Smithfield pullover, ilmaisohje nettineulelehti Knittystä
Lanka: Louisa Hardingin Thistle, 60% merino 40% alpakka, 650 g




Lanka laskeutuu tosi kivasti, suht raskaasti ja on juuri omiaan tällaiseen yli-isoon puseroon. Värikin tuntuu sopivan minulle hyvin, vaikkei ihan siellä mukavuusalueella olekaan.




Pusero neulotaan ylhäältä alas saumattomana, kuten suurin osa neulomistani paidoista. Kuvien ottamisen aikaan pusero oli ollut käytössä jo useamman kerran. Pikkasen tuo lanka pilliintyy, mutta se nyt oli oletettavissakin sen pehmeyden perusteella.




Langassa on kaksi hieman erisävyistä violetin sävyä. Se tuo paitaan kivan eläväisen värin. Pintaneuleen kanssa meinasin mennä siitä missä aita on matalin ja neuloa paidan kokonaan sileää. Mieli kuitenkin muuttui, mikä on hyvä kun nyt valmista paitaa katselen. Tuo pintaneule on just se juttu tässä, vaikka olikin ärsyttävää neuloa (3 nurin, 1 oikein; liikaa nurjausta minun makuuni).




Vähän meinasi tulla viileä pihalla kuvatessa. Sitä on niin tottunut pieneen plussakeliin, että pari astetta pakkasta tuntuu kylmältä.




Mut jee! Kiva paita, kiva lanka, kiva fiilis!

Pikkuveli tarvitsisi pipon ja sukat, niitä ehkä seuraavaksi. Joulun tienoilla on melkein kaksi viikkoa lomaa, on aikaa neuloa (ja treenata...).


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Yllätyspipo


Otin jälleen kerran osaa SKK:hin, eli syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin - viikonlopun kestävään neulojien ja kehrääjien tapahtumaan.

Mukana oli neulottavaa reilusti, sillä enhän minä enää kehrää. Paitsi tällä kertaa. AnuW:llä oli mukanaan kaksipolkiminen Bliss, jota sai lainata kokeiluun. Jotenkin neulominen ei sujunut - liian hankalaa neulottavaa, liian iso työ retkituolissa neulottavaksi, liian huono valo... - niinpä ostin kirppispöydästä kreiseimmän mahdollisen kuitubätin ja aloin polkemaan.

En suunnitellut yhtään, en pingottanut saadakseni tasaista säiettä, en harmitellut möykkyjä, kehräsin vain. Muutaman tunnin polkemisen jälkeen bätti olikin jo lankana. Aika kreisi, vai mitä?

Oli kiva kehrätä pitkästä aikaa, mutta totesin langan valmistuttuani, ettei minua harmita rukin myyminen. En kaipaa kehräämistä. Tosi kiva oli päästä vähän polkemaan, mutta omaa rukkia en kaipaa. Iso kiitos vielä AnuW:lle rukkilainasta!



Kuitu: Joku sekalaisia materiaaleja sisältävä bätti.
Lanka: 90 g, 175 m


Ensin ajattelin, ettei tästä mitään neuloa voi. Kunnes muistin Martina Behmin pipo-ohjeet, joihin voi käyttää minkä paksuista lankaa tahansa ja jotka on neulottu ainaoikealla. Tällainen epätasainen lanka kun toimii parhaiten juurikin ainaoikeassa. Eikun neulomaan!



Ohje: Langfield
Lanka: käsinkehrätty, 60 g


Kuidussa on kullanväristä glitteriä, joka pikkasen kutittaa, mutta ei se vielä ole pipon käyttämistä estänyt. Kuvista vain kaksi oli melkein tarkkoja, tässä näette niistä molemmat. Aina ei mene ihan putkeen.






Tällä hetkellä päällä on uusin valmistunut neulepusero, jota ei ole vielä saatu kuvattua. Arkena emme hovikuvaajan kanssa näe valoa kuin työhuoneiden ikkunoista, eli ainoat kuvausajat ovat viikonloppuisin. Päivitystä siis ensi viikolla. Nyt jo voin kertoa, että tästä puserosta tuli tosi kiva!

p.s. Piposta jäi jäljelle 30 g lankaa. Jos joku haluaa sen, niin huikatkaa!