keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Sukkaa pukkaa


Tämä vuosi on ollut sukkien neulomisen suhteen aika hiljainen. Vuoden lopulla rykäisin kuitenkin lyhyessä ajassa kolme paria sukkia, koska veli sanoi hukanneensa kaikki villasukkansa. Pitihän sitä veljen varpaista huolta pitää ja sukkia neuloa. Nämä on ihan perussettiä kaikki; 64 silmukkaa, sileää varresta varpaisiin, ranskalainen kantapää ja nauhakavennus.



Ohje: ei ole
Lanka: Trailing Clouds Nimbus Self Striping Sock värissä Mind the Gap, 70 g






Ohje: eipä ole näihinkään, yhden kerroksen raitoja
Langat: Lang Yarns Jawoll Superwash 75/25 värissä 67 ruskea, 50 g
Unwind Yarn Company Luxe Xock värissä Alpine, 25 g






Ohje: eipä ole
Lanka: Lanitium ex Machina Basic sock värissä Lothlorien, 65 g





Nyt puikoilla pipo samalle miehelle. Neuloin ensin yhden, joka lienee pieni. Oli aloitettava toinen isommalla silmukkamäärällä. Ehkä se ensimmäinen jää minulle itselleni, saapa nähdä.

Tänään on muuten tämän vuoden viimeisen kesälomaviikon ensimmäinen päivä, jes!






maanantai 14. joulukuuta 2015

Smithfield


Hups, ei ehditty hovikuvaajan kanssa toissa viikonloppunakaan valoisaan aikaan kuvaushommiin. Noh, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Nyt on meinaan valmistunut todella mieleinen paita! Tykkään tosi paljon. Lanka ja malli sopii just täydellisesti toistensa kanssa. Ja pusero on mukava päällä, sopiva ja ihana.



Ohje: Smithfield pullover, ilmaisohje nettineulelehti Knittystä
Lanka: Louisa Hardingin Thistle, 60% merino 40% alpakka, 650 g




Lanka laskeutuu tosi kivasti, suht raskaasti ja on juuri omiaan tällaiseen yli-isoon puseroon. Värikin tuntuu sopivan minulle hyvin, vaikkei ihan siellä mukavuusalueella olekaan.




Pusero neulotaan ylhäältä alas saumattomana, kuten suurin osa neulomistani paidoista. Kuvien ottamisen aikaan pusero oli ollut käytössä jo useamman kerran. Pikkasen tuo lanka pilliintyy, mutta se nyt oli oletettavissakin sen pehmeyden perusteella.




Langassa on kaksi hieman erisävyistä violetin sävyä. Se tuo paitaan kivan eläväisen värin. Pintaneuleen kanssa meinasin mennä siitä missä aita on matalin ja neuloa paidan kokonaan sileää. Mieli kuitenkin muuttui, mikä on hyvä kun nyt valmista paitaa katselen. Tuo pintaneule on just se juttu tässä, vaikka olikin ärsyttävää neuloa (3 nurin, 1 oikein; liikaa nurjausta minun makuuni).




Vähän meinasi tulla viileä pihalla kuvatessa. Sitä on niin tottunut pieneen plussakeliin, että pari astetta pakkasta tuntuu kylmältä.




Mut jee! Kiva paita, kiva lanka, kiva fiilis!

Pikkuveli tarvitsisi pipon ja sukat, niitä ehkä seuraavaksi. Joulun tienoilla on melkein kaksi viikkoa lomaa, on aikaa neuloa (ja treenata...).


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Yllätyspipo


Otin jälleen kerran osaa SKK:hin, eli syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin - viikonlopun kestävään neulojien ja kehrääjien tapahtumaan.

Mukana oli neulottavaa reilusti, sillä enhän minä enää kehrää. Paitsi tällä kertaa. AnuW:llä oli mukanaan kaksipolkiminen Bliss, jota sai lainata kokeiluun. Jotenkin neulominen ei sujunut - liian hankalaa neulottavaa, liian iso työ retkituolissa neulottavaksi, liian huono valo... - niinpä ostin kirppispöydästä kreiseimmän mahdollisen kuitubätin ja aloin polkemaan.

En suunnitellut yhtään, en pingottanut saadakseni tasaista säiettä, en harmitellut möykkyjä, kehräsin vain. Muutaman tunnin polkemisen jälkeen bätti olikin jo lankana. Aika kreisi, vai mitä?

Oli kiva kehrätä pitkästä aikaa, mutta totesin langan valmistuttuani, ettei minua harmita rukin myyminen. En kaipaa kehräämistä. Tosi kiva oli päästä vähän polkemaan, mutta omaa rukkia en kaipaa. Iso kiitos vielä AnuW:lle rukkilainasta!



Kuitu: Joku sekalaisia materiaaleja sisältävä bätti.
Lanka: 90 g, 175 m


Ensin ajattelin, ettei tästä mitään neuloa voi. Kunnes muistin Martina Behmin pipo-ohjeet, joihin voi käyttää minkä paksuista lankaa tahansa ja jotka on neulottu ainaoikealla. Tällainen epätasainen lanka kun toimii parhaiten juurikin ainaoikeassa. Eikun neulomaan!



Ohje: Langfield
Lanka: käsinkehrätty, 60 g


Kuidussa on kullanväristä glitteriä, joka pikkasen kutittaa, mutta ei se vielä ole pipon käyttämistä estänyt. Kuvista vain kaksi oli melkein tarkkoja, tässä näette niistä molemmat. Aina ei mene ihan putkeen.






Tällä hetkellä päällä on uusin valmistunut neulepusero, jota ei ole vielä saatu kuvattua. Arkena emme hovikuvaajan kanssa näe valoa kuin työhuoneiden ikkunoista, eli ainoat kuvausajat ovat viikonloppuisin. Päivitystä siis ensi viikolla. Nyt jo voin kertoa, että tästä puserosta tuli tosi kiva!

p.s. Piposta jäi jäljelle 30 g lankaa. Jos joku haluaa sen, niin huikatkaa!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Eiku sukat itselle


Hassu yhteensattuma. Edellisen postauksen ja tämän postauksen sukkien langat olen molemmat saanut samalta ystävältä. Nyt vasta tajusin. Ja neuloin sukat niistä peräjälkeen ja osittain samaan aikaankin.



Lanka: Unwind Yarn Company Luxe Sock, 65 g
Ohje: ei ole, perussukka varpaasta varteen



Tästä langasta piti ensin tulla Kebnekaise socks, mutta neulomisen aloitettuani tajusin, että värillisiä kohtia oli minun langassani ihan liikaa. Kebnekaise-sukissa on tarkoitus nurjata värilliset osuudet ja tämän langan kanssa liian iso osa sukista olisi ollut nurjaa. Niinpä vaihdoin vauhdissa perussukkiin. Vasemman sukan varren yläpäässä näkyy joitain nurjia silmukoita, jätin sinne muistutukseksi siitä, mitä näistä ei tullutkaan.






Neuloin sukkia töissä palavereissa, sinne perussukat ovat oivaa neulottavaa. Pystyy paremmin keskittymään palaverin aiheeseen, kun on käsillä jotain tekemistä + saa jotain aikaiseksi samalla. Win-win.






Lanka on ihanaa, onhan siinä kasmiria. Tykkään! Jälleen kerran saan todeta: yksinkertainen on kaunista.



tiistai 17. marraskuuta 2015

Sukat käsinkehrätystä


Sain joskus aikoja sitten (marraskuussa 2013, kertoo Ravelry) ystävältä lahjaksi kaksi vyyhdillistä sukkalangaksi kehrättyä lankaa. Kuitusisältö on 64% mohairia, 25% merinoa ja 11% polyamidia, lanka on tiukaksi kehrättyä ja ohutta. Joskus tämän vuoden maaliskuun loppupuolella pistin sukat puikoille.






Muistaakseni ensimmäinen sukka valmistui suht nopeasti, mutta sitten jämähti ja pahasti. Aloitin itselleni epätyypillisesti toisetkin sukat näiden vielä ollessa puikoilla, jostain syystä näitä ei vaan huvittanut neuloa. Joo, varpaista varteen neulesuunta oli varmasti suurin syy. En vaan tykkää siitä suunnasta.



Lanka: Ultimecian käsinkehräämä, 113g
Ohje: Toe up socks with a difference


Halusin kokeilla tätä ohjetta, jossa kiila tehdäänkin tavanomaisesta poiketen jalan alle, eikä sivuun. Se muodostaa mukavan kupin, johon kantapää kivasti lumpsahtaa. Tai lumpsahtaisi jos sukista olisi tullut minulle sopivat. Mutta ei tullut, neuloin niistä aika lailla liian isot itselleni. Katsokaa vaikka:






 Miehelle ne ovat sopivamman kokoiset. Himpan isot hänellekin, mutta näyttääpähän edes kuvassa pikkasen oikeammilta.





Lanka oli kivaa neuloa ja raidatkin kohdistuvat melkein. Itseäni ei haittaa tuollainen pieni epäkohtaisuus, se on enemmänkin kivannäköistä. Lanka meni viimeistä metriä myöten kaikki. Jes! Ei jämänöttöstä. (Se hyvä puoli varpaista-varteen neulomisessa on, pakko myöntää)






Sukat valmistuivat melkein langan saamisen 2-vuotispäivänä. Yhdellä päivällä meni pitkäksi.








lauantai 31. lokakuuta 2015

Pakolaisten pipot


Tässä lankavarastoa pienentäessä jämäkerät saavat kyytiä. Enon peitosta jäi pari vyyhtiä Cascade 220 -lankaa, joista päätin neuloa pipoja turvapaikanhakijoille.



Lanka: Cascade 220 valkoinen 55 g ja beige 90 g




Nämä pipot neulottiin ylhäältä alas, jolloin langankulutus on helppo optimoida. Tylsää neulottavaa; 1 oikein 1 nurin ribbiä. Lopputulos pipo.








Tämän Jacques Cousteau -pipon ohje ei ollut kaikkein selkein mahdollinen. Olen varmaan tottunut liian hyvään. Muutaman kerran kavennuksia tankattuani tajusin mitä pitää tehdä ja piposta tuli ihan pipo. Tämä neulottiin perinteisesti alhaalta-ylös.



Lanka: Cascade 220 valkoinen 60 g





Nämä matkaavat Marttojen ja Kontin kautta jonkun turvapaikanhakijan päätä lämmittämään.



lauantai 24. lokakuuta 2015

Tommin Riddari


Islannin reissulla Alafossin kaupassa mies yhtäkkiä innostui Riddarin kuvan nähtyään ja halusi islantilaispaidan. Tottakai suostuin heti sellaisen hänelle neulomaan. Väreiksi valikoituivat tasan samat värin kun ohjekatalogin näytekuvassa. Oli helppo napsia oikeat langat hyllystä mukaan.



Ohje: Riddari
Langat: Istex Lett-Lopi
Pääväri 1420, 350 g
Tummin väri 0005, 100 g
Tummempi beige 1419, 35 g
Vaaleampi beige 1718, 30g






Käänsin ohjeen ylösalaisin (siis myös ihan kirjaimellisesti) ja neuloin pääntieltä helmaan. Tykkään yleensä neuloa ylhäältä-alas, mutta tämän paidan hihojen neulominen oli kuitenkin aika raskasta, kun koko kirjoneulekaarroke sekä vartalo-osa olivat sylissä. Ehkäpä neulon oman islantilaispaitani alhaalta-ylös, kuten ohjeessa tehdään.

Kirjoneulekaaviossa oli yksi virhe, jonka joku muukin neuloja Ravelryssä oli huomannut. Vaikka lisäyksiä on vain yksi / kuviokerta, niin kaavion mukaan silmukoita lisääntyy kuitenkin kaksi / kuviokerta. Kaavio jatkuu oikein, kun tekee vain yhden lisäyksen kuviokertaa kohden. Onneksi ei tarvinnut purkaa kuin muutamia kuviokertoja ennen kuin tajusin, että nyt lisääntyy ihan liian monta silmukkaa.



Kissa tarkkailee vai kissaa tarkkaillaan?



Takapääntielle lisäsin 3 lyhennettyä kerrosta että pääntie istuisi mukavammin. Kolme kerrosta ei ole mielestäni ihan tarpeeksi, mutta koska lähes koko kaarroke on kirjoneuletta, en saanut sinne upotettua useampia lyhennettyjä kerroksia.

Neuloin reunukset 2,5 mm puikoilla, kirjoneuleet 3,5 mm puikoilla ja sileät osuudet 3 mm puikoilla ja hihat kokonaan 3,25 mm puikoilla. Näin jälkikäteen neuletta katsoessani huomaan, että olisin ihan hyvin voinut neuloa kirjoneuleosuudet samankokoisilla puikoilla kuin yksiväriset osuudet. Minulla kirjoneule ei kiristä, johtuisiko siitä että käsialani on muutenkin löysä. Kirjoneuleen tasaisuuteen olen suht tyytyväinen.






Neulominen eteni joutuisasti, onhan lanka tosi paksua. Paita valmistuikin parissa viikossa. Kuvauspäivänä Porvoossa ei ollut mitenkään lämmin keli, mutta tuon paidan kanssa kuulemma pärjäsi kivasti. "Tää on aika lämmin", kuten mies totesi.

Hihat ovat mielestäni miehustaan nähden aika väljät, mutta miehen mielestä just sopivat. Useampi neuloja oli Ravelryssä kommentoinut suunnittelijan hihojen väljyyttä reiluksi, täytyy muistaa tämä omaa islantilaisneuletta tehdessä.






Tämä oli ensimmäinen neulomani pyöreäkaarrokkeinen vaate. Ei kuitenkaan ensimmäinen kirjoneuletta sisältävä vaate, vaikka niin ensin muistelinkin. Joskus viime vuosituhannella olen neulonut kaverin kaverille tilauksesta pontson Isoveikasta, Novitan ohjeella. Se neuletyö vierotti minut kirjoneuleesta lähes lopullisesti. Vuosien tauon jälkeen olen varovaisesti testaillut kirjoneuletta ja nyt uskaltauduin jo aika ison työn pariin. Itselleni suunnitteilla olevaan islantilaisneuleeseen tulee kirjoneuletta, jossa on nurjia silmukoita. Saas nähdä miten sen selätän...






Syksyinen Porvoo oli niin kaunis. Kyllä syksy on ihmisen parasta aikaa!
(Ainakin jos minulta kysytään.)

Ainiin, tämän paidan valmistuttua lankavarastosta lähti pois yhteensä 3 stash-entryä ja 700 g. Jämät lennähtävät kanssaneulojan varastoihin, hyvä minulle.


torstai 22. lokakuuta 2015

Pinksahdus


Titityyn kesä-KAL lahjalangoista toinen on päässyt puikoille ja puikoilta poiskin. De rerum naturan Gilliatt on Euroopassa ekologisesti tuotettua merinolankaa. Ihanan tuntuista, mutta merinoksi yllättävän joustamatonta neuloa. Edes pingottaessa ei veny ja pauku, kuten merinot yleensä. Sen kyllä tunsi jo kerää hiplatessakin, ettei ihan perusmerinosta ole kyse.

Kaivelin Ravelryä sopivaa ohjetta hakien, kun muistin tämän New Yorkilaisen lankakaupan kauluriohjeen olleen mulla jonossakin jossain välissä. Sitä siis neulomaan, vaikka siinä olikin paljon kierrettyjä silmukoita, joita en hirveästi tykkää neuloa. Tällaisessa pienessä projektissa kestin ne kuitenkin urheasti.



Ohje: Structured alpaca cowl
Lanka: De rerum natura Gilliatt, 80 g


Neuloin ihan prikulleen ohjeen mukaan ja lankaa kului 80 g. Tämä kauluri on kuitenkin tarkoitettu jollekin minua joutsenkaulaisemmalle, joten se päätyi odottamaan uutta omistajaansa lahjalaatikkoon. Tosi kiva oli tutustua tähän lankaan. Jos en olisi vähän niinkun langanostolakossa, niin ostaisin tätä ja neuloisin villatakin.

Jossain vaiheessa suunnittelin tätä lankaa Stephenin Bundled in Brioche -malliin, mutta se projekti tuli purettua heti alkuunsa. En ollut osannut valita oikeita värejä, eikä huivi alkanut näyttää kivalta. Niinpä purkuun, aina ei voi onnistua.



maanantai 19. lokakuuta 2015

Tommin hybridi


Pidempiaikaisena tavoitteenani on ollut neuloa lankavarastoa pienemmäksi. Tämä on jatkunut jo vuosia. Lähdin vuonna 2010 tilanteesta, jossa varastosta löytyi lähes 30 kiloa lankaa. Neulomalla ja myymällä olen pienentänyt varastoa noin kymmeneen kiloon (olen kyllä ostanutkin lankaa tänä aikana). Siinäkin on vielä liikaa. Luulisin, että noin 5 kilon varasto voisi olla aika sopiva minulle. Sitä kohti siis mennään! Tämän vuoden loppuun mennessä yritän pusertaa mahdollisimman paljon varastoa pienemmäksi ja sitten hankkia langat yhteen isompaan työhön kerrallaan. Saapa nähdä miten onnistun.



Ohje: Elizabeth Zimmermann, Seamless hybrid
Langat:
Petrooli itsevärjättyä merinoa 285 g
Harmaa Hjertegarn Ciao Trunte 75 g



Tämän pitkän esipuheen jälkeen esittelyssä paita miehelle. Nämä petroolit, itsevärjätyt merinot ovat lankavarastoni vanhimmasta päästä. Ostin ne joulukuussa 2012 Villavyyhdistä.Tutkailin varastoani ja päätin, että nyt näille merinoille joku käyttötarkoitus. Rupesin ehdottelemaan miehelle paitaa. Aluksi hän oli vastahakoinen, mutta en oikeastaan jättänyt mahdollisuutta kieltäytyä paidasta. "No, jos mä vaan neulon sulle sen paidan." Suostuttelun jalo taito...



Sähköinsinööri sähkölaitteen äärellä.


Jostain syystä rupesin heti ensimmäisen vyyhdin neulottuani epäilemään langan riittävyyttä. Sama juttu melkein jokaista paitaa neuloessa, huoh. Noh. Kävimme hankkimassa harmaata lankaa raitaa varten, jotta petrooli varmasti riittäisi. Ja sitten lopulta petroolia lankaa jäi reilu vyyhti jäljelle. Ihan turhaan siis hätäilin.




Raita tuo paitaan kivasti ilmettä, eikä näytä yhtään ylimääräiseltä. Paita olisikin aika paljon tylsempi yksivärisenä, että sikäli kävi hyvin.





Neuloin ensimmäistä kertaa Zimmermannin ohjeesta. Jostain syystä olen aikaisemmin kavahtanut niitä, koska ne ovat kirjallisia. Kun ohjetta ryhtyi ajatuksella lukemaan, niin se olikin todella selkeä. Varmasti tulen jatkossa käyttämään hänen ohjeitaan toistekin. Varsinkin, kun on todella hankala löytää kivoja, saumattomasti neulottavia, fingering-paksuista lankaa käyttäviä ohjeita miehille.
 




Neuloin kaarrokkeen puolikkaat valmiiksi ja silmukoin päät yhteen. Tuollainen pieni kolo siitä jäi näkyviin. Tässä kuvassa näkyy todella hyvin, mutta on mielestäni lähes huomaamaton käytössä. Sauma olisi varmasti ollut paljon näkyvämpi tapa yhdistää kaarrokkeen päät.

Istuvuus on mielestäni lähes täydellinen. Hieman tuosta kainaloiden kohdalta pussittaa, mutta olka sitten taas istuu tosi hyvin. Tekisi mieli kokeilla jotain contiguous -tyylillä neulottua paitaa miehelle, istuisikohan se paremmin. Pitääkin alkaa pehmittää miestä ajatuksella uudesta paidasta....






Mies on ollut tyytyväinen uuteen neuleeseensa ja onkin käyttänyt sitä jo tosi monta kertaa sen valmistumisen jälkeen. Mukavaa kun neuletyö onnistuu ja on saajalleen mieluisa.





Tämän jälkeen miehelle on valmistunut jo toinenkin neule. Siitä seuraavaksi.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Varsitossut


Tarveneulontaa. Talvella mulla palelevat varpaat meillä kotona. Ei siellä kylmä ole, eikä vedäkään (ellei ilmalämpöpumpua lasketa), mutta silti palelevat varpaat. Viime talveksi ahkeroin useamman parin tossuja handepanden mainiolla ohjeella. Yhdet jäivät omaan käyttöön ja huomasin niissä selkeän puutteen; varsi puuttuu. En voinut käyttää niitä yksistään, vaan oli pakko vetää varrelliset villasukat alle, muuten jäätyi nilkka. Niinpä päätin viedä tossut seuraavalle tasolle ja neuloa itselleni varrelliset versiot.



Ohje: SGSS
Langat:
Lanitium ex Machinan perussukkista kolme minivyyhtiä,
Wollmeise Blend, Tandoori masalan jämä,
Yarngrimoiren Merino twist sock, Lankavärjärin vapaapäivän jämä
yhteensä 98 grammaa.



Kaivelin jämälankavarastoni lisäksi esille lahjaksi saamani minivyyhdit, jotka ovat mainioita käyttää tällaiseen projektiin. Sitten vaan yhdistelin lankoja mahdollisimman värikkäiksi ja kreiseiksi kokonaisuuksiksi. Kun nämä tossut tulevat käytöön vain kotona, voi mennä aivan hulluksi värien ja niiden yhdistämisen kanssa.



Langat:
Lanitium ex Machinan perussukkista kaksi minivyyhtiä ja jämiä ylemmän parin varsilangoista,
yhteensä 85 grammaa.

Ensimmäisen parin varsi on hiukkasen liian tiukka, niinpä lisäsin silmukoita toisen parin varteen jonkun verran. Virkkasin ohjeen mukaan tossua kiinni, mutta sen sijaan että olisin virkannut kiinteitä silmukoita nilkan ympärille, vaihdoin virkkuukoukun puikkoihin ja poimin reunasta silmukat vartta varten. Eiköhän näillä pysy jalkaterien lisäksi nilkatkin lämpimänä ensi talvena!






tiistai 13. lokakuuta 2015

Honkalapaset


Vaikka kovasti aikaisemmin lupailin, niin lapasia ei saatukaan kuvattua kovin pian...

Nämä ovat ihan isoäidiltä opitun peruslapasen ohjeella neulotut, lisäsin vain lapasten selkäpuolelle Honka -sukista tutun kuvion. Tämä lanka sopii tällaiselle kuviolle hyvin kun on tarpeeksi pullea ja tuo kuvion hyvin esiin. Lankaa lapsiin kului vajaa kerä.



Ohje: Peruslapanen Honka-mallikuviolla
Lanka: Fybespates Vivacious DK, väri silver and bronze, 75 g







Pakkohan Honkalapaset oli kuvata hongan - tai ehkä ainakin tulevan sellaisen - kanssa.