Pakolaisten pipot

Tässä lankavarastoa pienentäessä jämäkerät saavat kyytiä. Enon peitosta jäi pari vyyhtiä Cascade 220 -lankaa, joista päätin neuloa pipoja turvapaikanhakijoille.

Ohje: Dylans beanie

Lanka: Cascade 220 valkoinen 55 g ja beige 90 g

Nämä pipot neulottiin ylhäältä alas, jolloin langankulutus on helppo optimoida. Tylsää neulottavaa; 1 oikein 1 nurin ribbiä. Lopputulos pipo.

Tämän Jacques Cousteau -pipon ohje ei ollut kaikkein selkein mahdollinen. Olen varmaan tottunut liian hyvään. Muutaman kerran kavennuksia tankattuani tajusin mitä pitää tehdä ja piposta tuli ihan pipo. Tämä neulottiin perinteisesti alhaalta-ylös.

Ohje: Jacques Cousteau hat

Lanka: Cascade 220 valkoinen 60 g

Nämä matkaavat Marttojen ja Kontin kautta jonkun turvapaikanhakijan päätä lämmittämään.

Tommin Riddari

Islannin reissulla Alafossin kaupassa mies yhtäkkiä innostui Riddarin kuvan nähtyään ja halusi islantilaispaidan. Tottakai suostuin heti sellaisen hänelle neulomaan. Väreiksi valikoituivat tasan samat värin kun ohjekatalogin näytekuvassa. Oli helppo napsia oikeat langat hyllystä mukaan.

Ohje: Riddari
Langat: Istex Lett-Lopi
Pääväri 1420, 350 g
Tummin väri 0005, 100 g
Tummempi beige 1419, 35 g
Vaaleampi beige 1718, 30g

Käänsin ohjeen ylösalaisin (siis myös ihan kirjaimellisesti) ja neuloin pääntieltä helmaan. Tykkään yleensä neuloa ylhäältä-alas, mutta tämän paidan hihojen neulominen oli kuitenkin aika raskasta, kun koko kirjoneulekaarroke sekä vartalo-osa olivat sylissä. Ehkäpä neulon oman islantilaispaitani alhaalta-ylös, kuten ohjeessa tehdään.

Kirjoneulekaaviossa oli yksi virhe, jonka joku muukin neuloja Ravelryssä oli huomannut. Vaikka lisäyksiä on vain yksi / kuviokerta, niin kaavion mukaan silmukoita lisääntyy kuitenkin kaksi / kuviokerta. Kaavio jatkuu oikein, kun tekee vain yhden lisäyksen kuviokertaa kohden. Onneksi ei tarvinnut purkaa kuin muutamia kuviokertoja ennen kuin tajusin, että nyt lisääntyy ihan liian monta silmukkaa.

Kissa tarkkailee vai kissaa tarkkaillaan?

Takapääntielle lisäsin 3 lyhennettyä kerrosta että pääntie istuisi mukavammin. Kolme kerrosta ei ole mielestäni ihan tarpeeksi, mutta koska lähes koko kaarroke on kirjoneuletta, en saanut sinne upotettua useampia lyhennettyjä kerroksia.

Neuloin reunukset 2,5 mm puikoilla, kirjoneuleet 3,5 mm puikoilla ja sileät osuudet 3 mm puikoilla ja hihat kokonaan 3,25 mm puikoilla. Näin jälkikäteen neuletta katsoessani huomaan, että olisin ihan hyvin voinut neuloa kirjoneuleosuudet samankokoisilla puikoilla kuin yksiväriset osuudet. Minulla kirjoneule ei kiristä, johtuisiko siitä että käsialani on muutenkin löysä. Kirjoneuleen tasaisuuteen olen suht tyytyväinen.

Neulominen eteni joutuisasti, onhan lanka tosi paksua. Paita valmistuikin parissa viikossa. Kuvauspäivänä Porvoossa ei ollut mitenkään lämmin keli, mutta tuon paidan kanssa kuulemma pärjäsi kivasti. "Tää on aika lämmin", kuten mies totesi.

Hihat ovat mielestäni miehustaan nähden aika väljät, mutta miehen mielestä just sopivat. Useampi neuloja oli Ravelryssä kommentoinut suunnittelijan hihojen väljyyttä reiluksi, täytyy muistaa tämä omaa islantilaisneuletta tehdessä.

Tämä oli ensimmäinen neulomani pyöreäkaarrokkeinen vaate. Ei kuitenkaan ensimmäinen kirjoneuletta sisältävä vaate, vaikka niin ensin muistelinkin. Joskus viime vuosituhannella olen neulonut kaverin kaverille tilauksesta pontson Isoveikasta, Novitan ohjeella. Se neuletyö vierotti minut kirjoneuleesta lähes lopullisesti. Vuosien tauon jälkeen olen varovaisesti testaillut kirjoneuletta ja nyt uskaltauduin jo aika ison työn pariin. Itselleni suunnitteilla olevaan islantilaisneuleeseen tulee kirjoneuletta, jossa on nurjia silmukoita. Saas nähdä miten sen selätän...

Syksyinen Porvoo oli niin kaunis. Kyllä syksy on ihmisen parasta aikaa!
(Ainakin jos minulta kysytään.)

Ainiin, tämän paidan valmistuttua lankavarastosta lähti pois yhteensä 3 stash-entryä ja 700 g. Jämät lennähtävät kanssaneulojan varastoihin, hyvä minulle.

Pinksahdus

Titityyn kesä-KAL lahjalangoista toinen on päässyt puikoille ja puikoilta poiskin. De rerum naturan Gilliatt on Euroopassa ekologisesti tuotettua merinolankaa. Ihanan tuntuista, mutta merinoksi yllättävän joustamatonta neuloa. Edes pingottaessa ei veny ja pauku, kuten merinot yleensä. Sen kyllä tunsi jo kerää hiplatessakin, ettei ihan perusmerinosta ole kyse.

Kaivelin Ravelryä sopivaa ohjetta hakien, kun muistin tämän New Yorkilaisen lankakaupan kauluriohjeen olleen mulla jonossakin jossain välissä. Sitä siis neulomaan, vaikka siinä olikin paljon kierrettyjä silmukoita, joita en hirveästi tykkää neuloa. Tällaisessa pienessä projektissa kestin ne kuitenkin urheasti.

Ohje: Structured alpaca cowl
Lanka: De rerum natura Gilliatt, 80 g

Neuloin ihan prikulleen ohjeen mukaan ja lankaa kului 80 g. Tämä kauluri on kuitenkin tarkoitettu jollekin minua joutsenkaulaisemmalle, joten se päätyi odottamaan uutta omistajaansa lahjalaatikkoon. Tosi kiva oli tutustua tähän lankaan. Jos en olisi vähän niinkun langanostolakossa, niin ostaisin tätä ja neuloisin villatakin.

Jossain vaiheessa suunnittelin tätä lankaa Stephenin Bundled in Brioche -malliin, mutta se projekti tuli purettua heti alkuunsa. En ollut osannut valita oikeita värejä, eikä huivi alkanut näyttää kivalta. Niinpä purkuun, aina ei voi onnistua.

Tommin hybridi

Pidempiaikaisena tavoitteenani on ollut neuloa lankavarastoa pienemmäksi. Tämä on jatkunut jo vuosia. Lähdin vuonna 2010 tilanteesta, jossa varastosta löytyi lähes 30 kiloa lankaa. Neulomalla ja myymällä olen pienentänyt varastoa noin kymmeneen kiloon (olen kyllä ostanutkin lankaa tänä aikana). Siinäkin on vielä liikaa. Luulisin, että noin 5 kilon varasto voisi olla aika sopiva minulle. Sitä kohti siis mennään! Tämän vuoden loppuun mennessä yritän pusertaa mahdollisimman paljon varastoa pienemmäksi ja sitten hankkia langat yhteen isompaan työhön kerrallaan. Saapa nähdä miten onnistun.

Ohje: Elizabeth Zimmermann, Seamless hybrid
Langat:
Petrooli itsevärjättyä merinoa 285 g
Harmaa Hjertegarn Ciao Trunte 75 g

Tämän pitkän esipuheen jälkeen esittelyssä paita miehelle. Nämä petroolit, itsevärjätyt merinot ovat lankavarastoni vanhimmasta päästä. Ostin ne joulukuussa 2012 Villavyyhdistä.Tutkailin varastoani ja päätin, että nyt näille merinoille joku käyttötarkoitus. Rupesin ehdottelemaan miehelle paitaa. Aluksi hän oli vastahakoinen, mutta en oikeastaan jättänyt mahdollisuutta kieltäytyä paidasta. "No, jos mä vaan neulon sulle sen paidan." Suostuttelun jalo taito...

Sähköinsinööri sähkölaitteen äärellä.

Jostain syystä rupesin heti ensimmäisen vyyhdin neulottuani epäilemään langan riittävyyttä. Sama juttu melkein jokaista paitaa neuloessa, huoh. Noh. Kävimme hankkimassa harmaata lankaa raitaa varten, jotta petrooli varmasti riittäisi. Ja sitten lopulta petroolia lankaa jäi reilu vyyhti jäljelle. Ihan turhaan siis hätäilin.

 

Raita tuo paitaan kivasti ilmettä, eikä näytä yhtään ylimääräiseltä. Paita olisikin aika paljon tylsempi yksivärisenä, että sikäli kävi hyvin.

Neuloin ensimmäistä kertaa Zimmermannin ohjeesta. Jostain syystä olen aikaisemmin kavahtanut niitä, koska ne ovat kirjallisia. Kun ohjetta ryhtyi ajatuksella lukemaan, niin se olikin todella selkeä. Varmasti tulen jatkossa käyttämään hänen ohjeitaan toistekin. Varsinkin, kun on todella hankala löytää kivoja, saumattomasti neulottavia, fingering-paksuista lankaa käyttäviä ohjeita miehille.

 

Neuloin kaarrokkeen puolikkaat valmiiksi ja silmukoin päät yhteen. Tuollainen pieni kolo siitä jäi näkyviin. Tässä kuvassa näkyy todella hyvin, mutta on mielestäni lähes huomaamaton käytössä. Sauma olisi varmasti ollut paljon näkyvämpi tapa yhdistää kaarrokkeen päät.

Istuvuus on mielestäni lähes täydellinen. Hieman tuosta kainaloiden kohdalta pussittaa, mutta olka sitten taas istuu tosi hyvin. Tekisi mieli kokeilla jotain contiguous -tyylillä neulottua paitaa miehelle, istuisikohan se paremmin. Pitääkin alkaa pehmittää miestä ajatuksella uudesta paidasta....

Mies on ollut tyytyväinen uuteen neuleeseensa ja onkin käyttänyt sitä jo tosi monta kertaa sen valmistumisen jälkeen. Mukavaa kun neuletyö onnistuu ja on saajalleen mieluisa.

Tämän jälkeen miehelle on valmistunut jo toinenkin neule. Siitä seuraavaksi.

Varsitossut

Tarveneulontaa. Talvella mulla palelevat varpaat meillä kotona. Ei siellä kylmä ole, eikä vedäkään (ellei ilmalämpöpumpua lasketa), mutta silti palelevat varpaat. Viime talveksi ahkeroin useamman parin tossuja handepanden mainiolla ohjeella. Yhdet jäivät omaan käyttöön ja huomasin niissä selkeän puutteen; varsi puuttuu. En voinut käyttää niitä yksistään, vaan oli pakko vetää varrelliset villasukat alle, muuten jäätyi nilkka. Niinpä päätin viedä tossut seuraavalle tasolle ja neuloa itselleni varrelliset versiot.

Ohje: SGSS
Langat:
Lanitium ex Machinan perussukkista kolme minivyyhtiä,
Wollmeise Blend, Tandoori masalan jämä,
Yarngrimoiren Merino twist sock, Lankavärjärin vapaapäivän jämä
yhteensä 98 grammaa.

Kaivelin jämälankavarastoni lisäksi esille lahjaksi saamani minivyyhdit, jotka ovat mainioita käyttää tällaiseen projektiin. Sitten vaan yhdistelin lankoja mahdollisimman värikkäiksi ja kreiseiksi kokonaisuuksiksi. Kun nämä tossut tulevat käytöön vain kotona, voi mennä aivan hulluksi värien ja niiden yhdistämisen kanssa.

Langat:
Lanitium ex Machinan perussukkista kaksi minivyyhtiä ja jämiä ylemmän parin varsilangoista,
yhteensä 85 grammaa.

Ensimmäisen parin varsi on hiukkasen liian tiukka, niinpä lisäsin silmukoita toisen parin varteen jonkun verran. Virkkasin ohjeen mukaan tossua kiinni, mutta sen sijaan että olisin virkannut kiinteitä silmukoita nilkan ympärille, vaihdoin virkkuukoukun puikkoihin ja poimin reunasta silmukat vartta varten. Eiköhän näillä pysy jalkaterien lisäksi nilkatkin lämpimänä ensi talvena!

Honkalapaset

Vaikka kovasti aikaisemmin lupailin, niin lapasia ei saatukaan kuvattua kovin pian...

Nämä ovat ihan isoäidiltä opitun peruslapasen ohjeella neulotut, lisäsin vain lapasten selkäpuolelle Honka -sukista tutun kuvion. Tämä lanka sopii tällaiselle kuviolle hyvin kun on tarpeeksi pullea ja tuo kuvion hyvin esiin. Lankaa lapsiin kului vajaa kerä.

Ohje: Peruslapanen Honka-mallikuviolla
Lanka: Fybespates Vivacious DK, väri silver and bronze, 75 g

Pakkohan Honkalapaset oli kuvata hongan - tai ehkä ainakin tulevan sellaisen - kanssa.

Ribron

Kun Wollmeiselta ilmestyi uusi lankalaatu; Blend. Innostuin heti ja tilasin kolme vyyhtiä harmaata vaatetta varten ja tämän oranssin vaan ihan muuten vaan. Elokuussa tuli sellainen tilanne, ettei mikään kesken ollut työ oikein houkutellut neulomaan (terve vaan niille kahdelle sukkaparille, jotka ovat olleet puikoilla jo maaliskuusta ja toukokuusta saakka!).

Ohje: Stephen Westin Ribron
Lanka: Wollmeise Blend värissä Tandoori masala, 126 g.

Selailin Ravelryn kirjastoani sopivan ohjeen toivossa ja sieltä löytyi tämä Stephen Westin simppeli huivimalli. Mutta kuka ihme ne kaikki ohjeet on sinne kirjastoon hamstrannut?! Siellä on 746 yksittäistä ohjetta, huh huh. Ei kannattaisi ostaa ohjeita varastoon, mieli muuttuu kuitenkin niin nopeasti, että saattavat mennä rahat ihan hukkaan. Sama juttu kuin lankojen kanssa.

Tätä oli mukava neuloa. Kun kuviokerran oli neulonut kaksi kertaa läpi, sen muisti jo ulkoa. Rentouttavaa neulottavaa, siis. Käytin tähän lähes kokonaisen vyyhdin Blendiä. Yhteen kuviokertaan meni 9 grammaa, yhteensä niitä on huivissa 14.

Kukkuu! Kuvatessa oli pakko hullutella vähän, olihan kyseessä Sienisedän ohje...

Huomioliivi, eli Zig to the Zag

Jostain iski yhtäkkiä hirveä himo neuloa jotain neonväristä. Juuri sopivasti Titityy teki visiitin Tikkurilaan, Villihelmeen, ja sain sieltä napattua mukaani vyyhdillisen Madelinetoshin tosh merino lightia värissä Fluoro Rose. Sitten vaan kotona mätsäämään olemassaolevia lankoja sen kanssa yhteen. En antanut lankojen paksuuksien tai erilaisten kierteiden häiritä kovinkaan paljon, vaan yhdistelin ennakkoluulottomasti. Ainaoikein antaa kuitenkin hyvin paljon anteeksi.

Ohje: Stephen Westin zig to the zag
Langat:
A-väri Madelinetosh tosh sport värissä Composition book grey, 100 g
B-väri Handmaiden fine yarn Casbah värissä smoke, 77 g
C-väri Madelinetosh tosh merino light värissä Fluoro rose, 5 g

Ohje on kirjoitettu niin, että minulla meni hetki ymmärtää miten huivi rakentuu. Ensin lisätään oikean puolen kerroksen alussa kolmen toiston ajan ja sitten kerroksen lopussa taas kolmen toiston ajan. Kavennuspäässä taas kavennetaan ensin kerroksen alussa nurjalla puolella kolmen toiston ajan ja sitten kerroksen lopussa oikealla puolella kolmen toiston ajan. Hyvin simppeli siis. Jotenkin vaan oli niin jenkkiläisittäin kirjoitettu ohje, että sen sisäistäminen kesti vähän aikaa. Virheitä siinä ei ollut, on vaan kovin erilainen tapa ohjeistaa.

Sitten kun olin neulonut kuusi neonpunaista raitaa, huomasin lukeneeni ohjetta vähän huolimattomasti. Neonpunaiset raidat kun olisi pitänyt ohjeen mukaan neuloa sileää, eikä ainaoikeaa kuten minulla nyt on. Pohdiskelin vähän aikaa, mutta päätin olla purkamatta, sillä huivi näyttää kivalta näinkin. Ja sitä paitsi, olin jo ehtinyt päätellä ja leikata siihen mennessä tulleet langanpäät. Laiska mikä laiska.

Langanpäitä tuli pääteltäväksi aika tavalla. Jokaisesta pinkistä raidasta kaksi ja pinkkien välisistä vaaleanharmaista raidoista kaksi. Sen lisäksi tietenkin tummanharmaan langan alku ja loppu. Huh, hommaa riitti. Viimeistelyn hoidin tutulla tavalla: kastelin huivin läpimäräksi ja heitin koneeseen 800 kierroksen linkoukselle, jonka jälkeen levitin lattialle kuivumaan. Kuivumaan levittäessäni huomasin kauhukseni, että olin ilmeisesti päättelylankoja leikatessani leikannut vahingossa jonkun muunkin langan katkipoikki ja reuna purkaantui. Jouduin siis hieman korjailemaan, mutta toivottavasti se ei kovin paljon näy. Ärsyttävää tuollainen huolimattomuus!

Ei mitään hajua kenelle tämä huivi päätyy, mutta oli kiva neuloa.